Orvokkien pienet, hellyttävät kasvot kurkkivat uteliaana ja eläväisinä sunnuntaiaamuun. Koronakevään pitkät, hitaat viikot ovat kääntymässä huhtikuun viimeisiin päiviin, yöt ovat vielä kylmiä, päivät aurinkoisia. Sitkeät kevätkukat eivät ole pienistä pakkasista moksiskaan. Rakas vaahtera availee jo pieniä silmunyrkkejään onnellisen tietämättömänä, että elää viimeistä kevättään tässä pihassa. Vuosi sitten huhtikuussa emme tienneet, että tämä kevät on monelle meistä kuolemaksi.

  • Voi vaahteraa. Kerro sen tarina.

    Kommentin jätti Annikki · sunnuntaina 26. huhtikuuta @ 20:50

  • Saatanpa kertoakin, viimeistään sinä päivänä, kun puu korjataan pois…

    Kommentin jätti Ellinoora · maanantaina 27. huhtikuuta @ 10:45

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site is protected by reCAPTCHA and the Google Privacy Policy and Terms of Service apply.