Koronakaranteeni alkaa jo kypsyttää. Kahden viikon välein on tehty varhainen kauppareissu, sään salliessa metsälenkki useamman kerran viikossa, ainakin korttelikierrokselle, jos ei muuta. Puhelinlasku on kaksinkertaistunut, netflixistä on etsitty jotain säällistä sarjaa, jota on kestänyt katsoa päivittäin kaksi jaksoa putkeen. Kirjasto on kiinni, omat kirjat on jo luettu. Uusimaa pääsee pussista, mutta kotimaassa matkailu (huvin vuoksi) on edelleen kielletty. Ähh. – Toisena pääsiäispyhänä sanon jo Toiselle: lähdetään jonnekin, en jaksa kököttää kotona. Toinen tutkailee luvallisia suuntia, vähän on tiedossa paikkoja, missä ei ole jo käyty näillä main. Mutta sitten löytyy Porkkalan niemi! Kahvikori mukaan ja menoksi.

Kehäkolmoselta käännytään ajamaan maailman mutkaisinta tietä halki leppoisan maaseutumaiseman. Aika paljon on vastaantulijoita, kun ollaan jo iltapäivässä. Ajetaan niin pitkälle kuin päästään, loppukilometrit ovat niin kapeaa tietä, että vastaantulija melkein kylkeä hipoo. Useat pienet parkkipaikat ovat täpö täynnä, ajamme virkistysaluekylttien osoittamaan suuntaan, kunnes luotsiaseman portit sulkevat tien. Lapsiperheitä on runsaasti eväsretkellä, makkaranpaistajia tulee vuorotellen tulipaikan ääreen, mutta kallioilla on tilaa.

Kalliota riittää, loputtomasti ihania sileitä kallioita. Vanhoja puita, muutamia kauniisti kelottuneitakin. Merituuli on vielä kylmä, onneksi ulkoilupuku on lämmin ja tuulenpitävä. Aallot pärskyvät rannan kiville. Kauempana ulapalla aurinko kimaltaa aalloilla kuin kesäpäivänä. Ihania metsäpolkujakin alueella on, mutta en malta lähteä rannan kallioilta. Miten voi tuulen raikkautta näin ikävöidä, juoda kuin pohjattoman janoinen lähteellä. 

  • Oi miten raikas kokemus ja kuvaus, kuin olisi itsekin päässyt rantakallioille! Avaria näkymiä kaipaa, kun tämä eristys alkaa järsiä mielialaa.

    Kommentin jätti Annikki · keskiviikko4pm 15. huhtikuu30pm @ 16:51

  • Ihan samoissa tunnelmissa lähdettiin mekin samaan suuntaan samana päivänä. Ajettiin hiukan kauemmas länteen: Barösundiin ja Billnäsin ruukille. Ihanan keväinen päivä, paljon aurinkoa ja skilloja. Tuntui kuin olisi taas päässyt näkemään maailmaa, vaikka Uudellamaalla pysyttiinkin.

    Kommentin jätti Oili · torstai4pm 16. huhtikuu30pm @ 17:24

  • Sattuipas mainiosti. Hyvä vinkki tuo teidänkin käymä paikka. Merenrantaa riittää, ja kun nyt ei olla enää ’pussissa’, niin tungoskin hellittää, ainakin arkipäivisin. Niin on, ei suomalaista voi kieltää ulkoilemasta eikä luonnossa liikkumasta, tahdomme nähdä kevään tulon!

    Kommentin jätti Ellinoora · perjantai4am 17. huhtikuu30am @ 11:50

  • Annikki, todella, alkaa järsiä mielialaa. Olen onnellinen, että meren rantaa on täällä pääkaupunkiseudulla tarjolla mittaamattomasti, kun vain löytää ne tiet sinne. Missä olisi sinun rantakalliosi.

    Kommentin jätti Ellinoora · lauantai4pm 18. huhtikuu30pm @ 13:16