Kolmas päivä oli pahin. Kuumeensumuista tokkuraa, loputonta liman valumista. Aivastelu ja yskiminen kipeytti kaikki refleksiin osallistuneet rintakehän lihakset. Ensimmäistä kertaa elämässä kävi mielessä ajatus, että ärhäkkä virus voi todella tappaa ihmisen. Tämä on ns. RS-kausiflunssavirus, mutta toisaalla jylläävä corona on kukistanut jopa työikäisiä ihmisiä lapsista ja vanhuksista puhumattakaan. Peruskunto ratkaisee.
Aamuyöllä heräsin yltäpäältä hiessä; kuume oli laskenut. Kun päivä valkeni, ajattelin jääväni henkiin tästäkin.
Onkohan tavallisetkin kausiflunssavirukset vahvistuneet. Kun paranee, ja voi aloittaa arkisia toimia, se tuntuu niin hyvältä.
Kommentin jätti Pirkko · tiistaina 18. helmikuuta @ 16:10
On kova tauti, onneksi helpottaa, varmaan tuntuu vielä pitkään.
Kommentin jätti Annikki · tiistaina 18. helmikuuta @ 17:01
Tämän aamun Hesarissa useampi laaja artikkeli valottaa virusten loputonta muuntelukykyä ja vaarallisuutta. Koska maapallolla on liikaa ihmisiä ja paljon liikkuvaa väestöä, pandemiat pääsevät vauhtiin.
Pirkko, jos ei olisi tätä ikää jo tämän verran eikä niitä perussairauksia, olisin päässyt tästä vähemmällä, se on selvä. On todella ihana tunne, kun jaksaa tehdä jo arkisia puuhia vähän kerrallaan. Ja onneksi meitä on kaksi.
Annikki, Muistan kuukausiksi jääneen yskän vuosien takaa, sitä pelkään nyt eniten.
Kommentin jätti Ellinoora · keskiviikkona 19. helmikuuta @ 11:59