Professori Teppo Kröger lanseeraa yleiseen tietoisuuteen termin hoivaköyhyys kiintoisassa haastattelussa Seura-lehden numerossa 4. Hoiva-asioiden uutisointia tarkkaan seuranneena ja myös omaishoidosta kokemuksia keränneenä olen usein ihmetellyt miten kaukana päättäjien ja viranomaisten käsitykset ja toiminta tuntuvat olevan arkitodellisuudesta. Potilaan tilaa ei aina ymmärretä, omaisia ei kuunnella eikä hoitohenkilöstö saa tehdä työtään hyvin.

Muistisairas elää mielikuvissaan omassa menneisyydessään ja pyrkii esittämään pärjäävyyttään säilyttääkseen rippeet omanarvontunnostaan. Omainen kuuntelee hämmästyneenä, miten hoidosta päättävä viranomainen perustelee hoidontarpeen kriteereiden täyttymättömyyttä potilaan omilla kertomuksilla, joiden paikkansa pitävyyttä ei selvitetä. Jos omainen yrittää valottaa todellisuutta, se voidaan jättää noteeraamatta silmää räpäyttämättä.

Hoitohenkilöstöstä ne, jotka ovat itse hakeutuneet alalle ja haluavat tehdä työnsä eettisesti hyvin, uupuvat, kun joutuvat koko ajan toimimaan minuuttiaikataulussa taloudellisten tavoitteiden määrätessä hoidon tason. Henkilöstövajaus pahenee, ja oravanpyörä vain kiihtyy. Hoivayritykset valuvat yksityisten käsiin, missä tarkoitus on tuottaa voittoa omistajille myymällä mielikuvia, jotka eivät aina vastaa todellisuutta.

Vanhusten hoiva pitäisi olla yhteiskunnan vastuullinen peruspalvelu, jolla ei pyritä tavoittelemaan voittoa.

  • Todellakin pitäisi olla yhteiskunnallinen vastuullinen peruspalveluiden järjestäjä. Lapsuuden ystävän äiti on vanhusten hoivapalvelu yksikössä, jonka kaupunki on ulkoistanut yksityiselle, joka on ulkoistanut toiselle yksityiselle. Voittoa pitäisi tulla kolmelle eri taholle. Puutteita on huomattu. Tytär on 40 vuoden uran terveyskeskuksessa tehnyt perushoitaja ja hän sanoi ettei haluaisi valittaa useasti. Siinä sitten tasapainoilee asian kanssa. Onni on, että matka on lyhyt ja voi käydä usein auttamassa voimien mukaan. Toki on kiiteltyjä hoivayksiköitä, joissa vanhukset elävät hyvää elämää.

    Kommentin jätti Pirkko · maanantai1am 27. tammikuu31am @ 09:13

  • Pirkko, hätkähdyttävää, mitä kerrot. Mitä pitemmälle vastuu hoidosta ulkoistetaan, sitä epämääräisemmäksi vastuu hajoaa.
    Kunpa se sote saataisiin maaliin vihdoinkin, että ainakin järjestämisvastuut ja hoidon vähimmäistaso saataisiin määriteltyä. Nyt on liian kirjavaa eri puolilla.
    Joskus käy mielessä ikävä tulevaisuuskuva, että ikääntyvä suuri ikäluokka joutuu taistelemaan vanhustensa hoidosta ensin kynsin ja hampain – ja lopuksi jää itse heitteille.

    Kommentin jätti Ellinoora · maanantai1am 27. tammikuu31am @ 11:20

  • Hoivaköyhyys, paraneeko se muutoin kuin veroja nostamalla? Montakohan prosenttia pitäisi nostaa, että tarvittava pari miljoonaa koostuisi?

    Kommentin jätti Annikki · tiistai1am 28. tammikuu31am @ 08:38

  • Annikki,
    en osaisi neuvoa poliittisia päättäjiä, mutta luottaisin vastuullisten virkamiesten asiantuntijoiden lausuntojen pohjalta tekemiin laskelmiin. Poliitikoilta tarvitaan rohkeutta viedä maaliin moneen kertaan tutkitut ja työstetyt ehdotukset.
    Yksityistäminen ei aina ole edullisinta, valvonta jää joka tapauksessa valtion viranomaisille, sillä ilman valvontaa ei näytä mikään toimivan luvatusti.

    Kommentin jätti Ellinoora · keskiviikko1pm 29. tammikuu31pm @ 12:51