Marraskuu, tietty. Päivät tihkuvat paksua hämärää. Kun vain ajatteletkin uloslähtöä, alkaa taatusti sataa isoja räntäriekaleita. Eteläsuomalainen kaipaa jo kovasti lumen valoa, mutta eipä tuota näy. Räntä sulaa saman tien kuin sataakin.
Järjestin itse valittua aivovoimistelua (pitkän suostuttelun jälkeen) hankkimalla applen IPhone-puhelimeni tilalle android-logiikalla varustetun uuden luurin. Se on varsinainen taifuuni aivoapparaatille ja tutustuttaa samalla tehokkaasti oman pinnan venymiskykyyn.
Oikeutettu kysymys kuuluu: miksi meidät ihmispolot sidotaan älypuhelinten avulla kulutusketjuihin, joissa parin kolmen vuoden välein kehitetään mistä tahansa apparaatista aina uusi versio ja kiinnostus entisen päivitykseen myyjäfirman taholta hiipuu. Juuri kun entisen systeemit alkavat olla suurin piirtein hallussa, alkaa nyt uusien haltuunotto. Jos jään henkiin tästä – ja miksen jäisi –paljastan hyvät ja huonot puolet kummastakin. Tällä hetkellä olen vielä vieroitusoireissa.
Minä olen oppinut elämään Androidini kanssa. Apple-maailma on minulle ihan vieras sekä puhelimissa että tietokoneissa. Tosin uusia asioita piti opetella kun viiden vuoden jälkeen jouduin vaihtamaan vanhan kännykkäni uuteen.
Kommentin jätti seita · perjantaina 29. marraskuuta @ 19:28
Nämä eri logiikat ovatkin sopivaa aivojumppaa. Ihmeesti laite opettaa oppimaan, kun menee asia kerrallaan rauhassa.
Kommentin jätti Annikki · lauantaina 30. marraskuuta @ 09:24
Tää on uusi kokemus mulle tää android-maailma, ensimmäiset kännykät on olleet nokiaa, joissa windows. Haikeudella muistelen Nokian kaunista ja helppoa simpukkapuhelinta. Nyt alkuun on tekstuurikin niin pientä, ettei ilman lukulaseja saa mitään selvää.
Kommentin jätti Ellinoora · lauantaina 30. marraskuuta @ 13:48