Esikoisen perhekvartetti, Kuopuksen perhetrio – ja meidän kahden elämän hioma duo oli kokoontunut isänpäivän perinneaterialle sateisen sunnuntain hämärtyvässä iltapäivässä. Valmisteluissa oli meikäläisiltä hurahtanut tunti jos toinenkin, kas, kun tuttukaan puuha ei käy enää niin rapsakasti kuin muinoin. Pöytä oli venytetty pitkäksi, katettu kahdeksalle ja Pikkufriidun prinsessakippo vielä erikseen. Pilttipurkki oli varmuudeksi mukana, jos ei perinneruoka yksivuotiaalle maistuisi. Ainakin kukkakaaligratiini kelpasi hyvinkin.

Isänpäivä on hyvä syy kokoontua perheen kesken. ’Isot tytöt’ olivat oman isänsä tapaamisen ajoittaneet ennen tai jälkeen, joten yhdessäolo ei ollut keneltäkään pois. Viime vuoden isänpäivä oli meillä ensimmäinen, jolloin perheaterialla oli koolla kolme isää. Tuntuu tosi hyvältä, että perhe elää; täydentyy ja kasvaa. Pöydässä kuultiin kauniita sanoja isänä olemisesta ja perheen merkityksestä.  

Rip ja ensi kertaa mukana ollut Isoista tytöistä olivat yhdessä laatineet ISIlle omistetun yllärikakun, joka oli paitsi komea myös erinomaisen hyvän makuinen. Taisi maistua Pikkufriidullekin. Saimme kuulla Murun vauhdikkaana viuluesityksenä Vivaldia, jota Pikkufriidu pyrki säestämään pianolla, eikä voinut ymmärtää, miksi isi ei ollut ideasta samaa mieltä.  

  • Helmi, jalokivi elämän juoksussa on tuollainen päivä!

    Kommentin jätti Annikki · tiistai11pm 12. marraskuu30pm @ 13:58

  • Tällaiset hetket ovat parhaita ja siirtävät kauniita arvoja seuraaville sukupolville.

    Kommentin jätti Pirkko · keskiviikko11am 13. marraskuu30am @ 09:22

  • Usein sanotaan, ettei asioiden arvoa ymmärrä, ennen kuin menettää jotain arvokasta. Ehkä voi niinkin olla, että joku lähelläsi äkkiä sanoittaa selvästi sen, minkä olet sisimmässäsi ymmärtänyt ja sinne aarteena kätkenyt. Tulet tietoiseksi ja olet onnellinen.

    Kommentin jätti Ellinoora · torstai11pm 14. marraskuu30pm @ 19:27