Meillä on näinä aikoina synttäriruuhkaa. Syksyn lapsia ovat Esikoisemme ja hänen esikoisensa, Syksyn Ritari. Pojantyttärissämme on sekä Syysprinsessa, Kuopuksen Pikkufriidu että Kevätprinsessa, Esikoisen Murunen. Toisen siskon synttärit ajoittuvat myös lokakuulle. Posti kuljetteli korttia Pohjois-Karjalaan kolme päivää. Tänään Toinen ajeli Tätinsä luo termarikahvit ja unelmakääretorttu messissä. Tädin vuosimittariin rapsahtaa pian 96.

Viime lauantaina juhlistettiin Pikkufriidun yksivuotissynttäreitä. Läsnä olivat molempien sukujen isovanhemmat, kummiperhe, setä ja serkut sekä eno puolison kera. Oli hurmaavaa seurata päivänsankarin hämmästyneitä ilmeitä, kun koko porukka kajautti Paljon onnea vaan, Mummi ja Nonno lauloivat ihan oman spesiaalilaulunsa ja Mummeli ja Vaari, setä ja serkut Onnenkyyhkyn. Kynttilän puhallukseen saatiin apua kummiperheen isommilta lapsilta, joilla oli jo toimituksesta kokemusta. Kyllä kakku ja kaikki herkut maistuivat juhlaväelle eikä Pikkufriidu tainnut edes huomata saaneensa vain sitä terveellisempää kakkua, jossa ei ollut kynttilää. Päivän kohokohtia olivat tutustuminen paketeista ilmaantuviin jännittäviin uusiin leluihin ja sylistä syliin -kierrokset.   

  • Tällaiset juhlat kasvattavat lapseen sukuun kuulumisen tunnetta, juurruttavat hyvää itsetuntoa. Samaa tapahtunee muillekin läsnäolijoille. Onnellisia hetkiä.

    Kommentin jätti Annikki · keskiviikko10am 16. lokakuu31am @ 08:17

  • Juuri niin!
    Näinä aikoina, kun itsellistä elämää ihannoidaan, perhearvot hapertuvat ja tärkeintä tuntuu olevan ’toteuttaa itseään’, on hyvä muistaa jatkumo. Sukua on takana ja sivuilla, perhe on turvakaksikko ja lapsi rakkauden lahja!

    Kommentin jätti Ellinoora · keskiviikko10pm 16. lokakuu31pm @ 13:02