Olivat ilonamme eilisen päivää, Esikoinen ja lapset. Aurinko paistoi pihaan. Keinussa röhnötettiin kilpaa. Murunen keitteli luonnonaineksista ruokia jokaiselle, joka halusi hänen gourmetravintolansa listalta tilata. Tämä vaati tietysti kiipeilyä Vaarilan pihan aidalla tammen terhoja napsimassa. Sovittiin kuitenkin, että pihassa viihtyville oravanpoikasille jätetään talvievääksi kaikki yläoksien terhot.
Ritaripojasta on kehkeytymässä oikea hurmuripoika pisamineen, suurine silmineen ja pitkine ripsineen. Hän sallii mieluusti Mummelin hieroa futispeleissä kipeytyneitä jalkalihaksia. Murunen on nyt liittynyt koulun akrobatiakerhoon, kun hän on jo pitkään viihtynyt puistojen ja pihojen puissa ja trampalla temppuilemassa. On sydän kylmänä vain ihasteltava, sillä taitoa on jo melkoisesti. Isäänsä on tullut, Esikoistakin kutsuimme alakouluikäisenä ’kukkulan kuninkaaksi’.
PS Huomioita: tokaluokkalainenkaan ei enää laula lasten lauluja. Nyt lauletaan biisejä.
Hyvä jos vielä lauletaan eikä VEDETÄ biisejä kuten tv:n laulukilpailuissa!
Kommentin jätti Annikki · tiistaina 3. syyskuuta @ 18:39
Sanopa muuta! Mummelin kansakoulunaikaisten ja poikiensa peruskouluaikaikaisten laulujen perinteensiirtoprojekti lässähti kasaan.
Kommentin jätti Ellinoora · tiistaina 3. syyskuuta @ 20:10
Kieli muuttuu koko ajan. Joka päivä sitä höristää korviaan kuullessaan jokun uuden ilmaisun. Aina ei edes keksi mitä tarkoitetaan.
Kommentin jätti seita · torstaina 5. syyskuuta @ 12:03
Nykysuomen sanakirja ei todella enää riitä isovanhemmille, pitäis vissiin koota vastaan tulevaa somesanastoa.
Kommentin jätti Ellinoora · torstaina 5. syyskuuta @ 22:14