Päivät pilveilevät ja päätyvät lempeään iltavaloon, yöt pyrkivät syksyisiksi jo. Tasaiseen elämäämme tulee pieniä rytmihäiriöitä, jotka heijastuvat uniin. Valvon taas aamuyöllä, täytän sudokun, ristikon ja krypton. Neljän jälkeen kömmin takaisin vuoteelle ja yhdeksältä herään, kun Toinen silittää poskea.
Kummallista miten hyvältä tuntuu tietää lomalaisten palanneen töihinsä ja lasten kouluunsa. Hyvämielessä on perusvireenä eläkeläisen vapaudentunne, myös iloa oman voinnin kohtuullisuudesta. On kipuilevia päiviä ja tasaisempia. Pahinta on valvoa yöllä säryn kanssa kahdestaan. Se on ikävä kaveri.
Päivän mittaan ehdin miettiä omiani, jutella Toisen kanssa kaiken maailman asioista. Mielessä käy aikuispojat, kumpikin omissa töissään. Isommat lapsenlapset ovat koulussaan ja nuorimmainen äidin hoidossa kotona. Tädin hoitorintamalla on hetken rauhallista. Omat viikko-ohjelmat eivät ole vielä alkaneet.
On kanervien aika.
On totta, että tuntuu hyvältä kun työt, koulut ja touhut alkavat nuoremmilla sukupolvilla. Se tuo jatkuvuutta ja turvaa hyvässä maassamme. Nyt me eläkeläiset autamme mahdollisuuksiemme mukaan ja järjestämme myös päiviimme omia rutiineja ansaitun vapauden vastapainoksi.
Kommentin jätti Pirkko · keskiviikkona 21. elokuuta @ 17:49
Olen kanssasi samaa mieltä, että meillä eläkkeellä olevilla on mahdollisuus monin tavoin olla hyödyksi yhteiskunnassa sekä lastemme perheiden tukena tarvittaessa. En suostu olemaan pelkkä menoerä. Ihmisyyteen kuuluu senkin arvostaminen, mitä nyt vanhenevat ja menneet sukupolvet ovat yhteiseksi hyväksi tehneet.
Kommentin jätti Ellinoora · keskiviikkona 21. elokuuta @ 21:31