Kaksi viikkoa sujui kaikki hyvin. Kotihoitaja lähetti tekstiviestillä välipalatarpeet, ja Toinen tilasi kauppakassitoimituksen ja ilmoitti ajan, jolloin se tuodaan. Sitten viime lauantai-iltana tuli viesti, että ateriapalvelusta ei ole tuotu viikolla ruokaa kolmeen päivään, kotihoitaja oli soittanut toimistoon ja sieltä luvattu korjata asia. Huoh.
Sunnuntaina käymme yhdessä Tädin luona puolen päivän aikoihin. Viemme mustikka-kaurapaistosta ja jäätelöä sekä mansikoita. Täti lienee ollut päiväunilla, koska on aluksi vähän sekavan oloinen. Hän ihmettelee taas kaikkea ja marisee, ettei halua ottaa vieraita vastaan, kun hänellä ei ole mitään tarjottavaa. Tutkimme muitta mutkitta ruokatilanteen ja toteamme, että leipä on lopussa, kaikkea muuta välipalaa on huomiseen, jolloin kauppakassitoimitus tulee. Toinen menee uudestaan kauppaan hakemaan leipää. Sillä välin ateriapalvelun iloinen mies käy tuomassa päivän annoksen. Minä luen vihkoa, johon kotihoitaja kirjoittaa viestit ja kuulumiset, ja kirjaan sinne käyntimme. Keskustelemme Tädin kanssa nuorimmasta lapsenlapsestamme, jonka kehitys kiinnostaa häntä. Näytän viimeksi otetut kuvat ja kerron, että Pikkufriidu on kiipeilyvaiheessa ja omistaa kaksi hellyttävää hammasta. Tästä muodostuu mukava hetki, ja marinat unohtuvat.
Yritämme vielä kerran puhua putkiremontin ajaksi luvatusta kuntoutusjaksosta, mutta Täti on edelleen taipumaton. Toteamme, että vastuu ei ole enää meillä, olemme yrittäneet kuukauden ajan suostutella. Jää siis nähtäväksi, kuinka sujuu kotona olo putkimiesten kanssa. Huomenna kuntoutuspaikka on peruttava, ja omahoitajalle ilmoitettava, että Täti aikoo olla putkiremontin ajan kotonaan. Aion myös soittaa kotihoidon toimistoon ateriapalveluiden epäluotettavuudesta. Toimituskatko oli jo toinen kerta. Syyksi on paljastunut kotihoidon vastuuhenkilön ja ateriapalvelun välinen tietokatkos. Kun jakelulista ei ole kunnossa, vanhus jää ilman ruokaa. – Ihana omahoitaja Rosemarie tekee kaikkensa, kirjoittaa Tädille muistilappuja sinne ja tänne, houkuttelee pesulle ja muuta, mutta ei voi ruuaksi muuttua, jos päätöksen tekijä on unohtanut tiedottaa ateriapalveluun.
- Olen jo aika vanha, sanoo Täti, – enkö olekin. – Olethan sinä. – Tämmöistä tämä vanhuus on. – Niin.
Nyt vaikuttaa siltä, että valonpilkahduksia on jo Tädin kotihoidossa. Kunpa Täti olisi suostunut kuntoutusjaksolle, se olisi voinut virkistää ja tuoda luottamusta hänelle uudessa tilanteessa.
Kommentin jätti Pirkko · sunnuntaina 28. heinäkuuta @ 21:36
Miten se ateriapalvelu voi katketa, kun se on sovittu, tarvitaanko siihen jatkuvaa tiedotusta? Tämä juuri on sitä, mikä vanhushuollossa pelottaa etenkin, jos ei ole huolehtimiskykyisiä omaisia tai jos ei halua kuormittaa heitä. Siis että hoituvatko tai korjautuvatko asiat ilman omaisten väliintuloa. Pitääkö se kuntoutuspaikka vain yrittää pitää voimassa odottamassa vaikka viikon, kunnes tädille selviää että vesi katkeaa ja vessaa ei saa käyttää?
Kommentin jätti annikki · maanantaina 29. heinäkuuta @ 21:37
Pirkko ja Annikki, kiitos kommenteista.
Tänään olen soittanut kaikkiin paikkoihin, jotka Tädin asioita hoitavat.
Kotihoitotoimiston henkilölle ihmettelin ateriapalvelukatkoksia. Sieltä kerrottiin, että Täti on listalla 7xvk ryhmässä. Eivät osanneet sanoa, miksi ateriapalvelun (Espoo Catering) listalta nimi on kahdesti kadonnut juuri niillä viikoilla, kun kotihoidon puolella on jotain päätetty ateriapalveluun liittyvää. – ”Tutkimme asiaa.”
Kuntoutuspaikan perumisen soitin veteraanien palvelukotiin ja pahoittelimme yhdessä johtajan kanssa asiaa. Heillä on kyllä jonoa, joten paikka varmaan tulee täytetyksi.
En tavoittanut kaupungin puolen veteraaniasioiden ohjaajaa, jätin soittopyynnön.
Toinen soitti isännöitsijäntoimistoon, ja varmisti, että Täti saa ’kuivakäymälän’, koska hän aikoo olla kotona remontin ajan. Myös kotihoitaja sai tiedon, että Täti aikoo olla kotonaan ensi viikon, ettei tulisi katkosta hoitokäynteihin eikä ateriapalveluun.
– Sitten soitti veteraanipalveluiden ohjaaja ja kertoi pyytäneensä lisäaikaa paikkavaraukseen ja yrittävänsä kotihoidon kanssa sopia Tädin saattamisesta kuntoutusjaksolle. Sanoin, että meille sopii, jos he vain saavat Tädin lähtemään. (Sitä emme tosin jaksa uskoa.) – Saapa nähdä miten käy.
Kommentin jätti Ellinoora · maanantaina 29. heinäkuuta @ 22:03
Voi kun onnistuisitte saamaan tädin pois remontin ajaksi. Kun normaalioloissa asuminenkin tuottaa ongelmia, niin miten käy poikkeusolosuhteissa.
Kommentin jätti seita · keskiviikkona 31. heinäkuuta @ 13:14
Seita, häviävän pieni mahdollisuus vielä on…
Kommentin jätti Ellinoora · torstaina 1. elokuuta @ 18:34