Kaupunkimme kevääseen kuuluvat ihastuttavat kirsikkapuut, jotka puhkesivat tänä vuonna täyteen kukkaan jo huhtikuun puolella. En ehdi koskaan väsyä niiden herkkiin sävyihin ja kukkarunsauteen, sillä kirsikankukkakevät on niin lyhyt. Sen erottaa elämänkeväästä lahjomattomuus: sitä ei voi pitkittää eikä venyttää, kuten ihminen nuoruuttaan joskus yrittää, vaikka tietääkin sen itsepetokseksi.

Kirsikankukkakevät muistuttaa: elämä on nyt!