Oli sovittu, että tulemme yhdessä puolen päivän tietämissä tädin luo, ja meillä olisi asiaa. Suureksi yllätykseksemme täti oli puuhaamassa kahvia, oli jo käynyt lähikaupasta tuoreet viineritkin. Aloitimme siis kahvijutteluilla.

Varsinainen asiamme oli hoitotahdon kirjaaminen. Puhuttiin, että siitä olisi apua siinä tilanteessa, jos tarvittaisiin lääkäriä tai sairaalaa hoitoasioissa.  Kävimme Muistiliiton sivuilta tulostetun hoitotahtonivaskan läpi ja rastitimme oikealta ja hyvältä tuntuvat vaihtoehdot. Muutama sanallinen toivekin kirjattiin. Paperit jäivät tädille, että hän voi palata niihin omassa rauhassaan, tehdä tarvittaessa muutoksiakin ennen myöhempää allekirjoitusta.

Samassa yhteydessä kysyimme ne muutamat kuolemaan liittyvät kysymykset, jotka jokaisen on syytä selvittää lähiomaisten tueksi hyvissä ajoin. Mihin toivoo tulevansa haudatuksi, ketä toivoo siunaamaan ja ketä haluaa saattamaan. Täti totesi oma-aloitteisesti, että hänelle on sama haudataanko hänet arkussa vai uurnassa.

Yllätyimme, miten asiallisesti täti kävi kanssamme kaiken läpi, miten selkeät hänen tahdonilmaisunsa olivat. Ja sekin tavallaan yllätti, miten paljon kaikki tämä huojensi meitä lähiomaisina. Nyt tiedämme, miten täti haluaa viimeiset aikansa elää, miten kuolla. Niin tapahtukoon. 

  • Niin tapahtukoon, hyvä että te olette hänelle olemassa ja osaatte toimia!

    Kommentin jätti Annikki · keskiviikko1pm 30. tammikuu31pm @ 12:59

  • Tavallaan yllätyin itsekin, miten paljon tuon kaiken selvittäminen huojensi huoltamme. Olen itse omat toiveeni kirjannut ja kertonut pojillemme, mistä ne löytyvät. Oman äitini suullisesti ilmaistut toiveet toteutimme veljeni kanssa. Niin helppoa, kun ei tarvinnut miettiä, mitenkähän olisi pitänyt tai mitä hän olisi halunnut.

    Kommentin jätti Ellinoora · keskiviikko2pm 6. helmikuu28pm @ 19:38