Koivunlehti putoaa kuiskausta hiljemmin nurmelle sanottuaan hyvästit kotipuulle. Keväisestä hiirenkorvasta puhkesi uhkean vihreäksi lehdeksi, lopulta syysauringon kultaamaksi, keventyneeksi ja valmiiksi irtoamaan tuuleen. Kuuntele lehteä.
Kukan elämä siemenestä taimeksi. Tehtävänään juoda vettä ja valoa, ottaa voimaa mullasta, kehittää nuput, kukkia aikansa. Kukan varsi kuihtuu ruokittuaan juuria, joissa on mahdollisuus uuteen kasvuun. Kuuntele kukkaa.
Ihminen itkee ja nauraa, huutaa ja mykistyy. Ihminen syö nälkäänsä ja juo janoonsa, kärsii kipua, pelkää, vihaa, loukkaa ja lyö. Ihminen kokee onnen, rakastaa, uskoo, luottaa, pettyy, luottaa taas. Ihminen syntyy, kasvaa, elää, kuolee. Kuuntele ihmistä.
Syysauringossa kultaama, keventynyt ja valmis irtoamaan tuuleen – voi mitä runoutta ja vertausta koko teksti!
Kommentin jätti Annikki · torstaina 20. syyskuuta @ 19:24
Annikki – Ken kuuntelee, kuulee kauniita asioita, eikö niin.
Kommentin jätti Ellinoora · perjantaina 21. syyskuuta @ 10:11
Elämän kiertokulkua kaikkialla.
Kommentin jätti seita · perjantaina 21. syyskuuta @ 21:18
Seita, sitä juuri on hyvä kuunnella.
Kommentin jätti Ellinoora · sunnuntaina 23. syyskuuta @ 13:40