ajatukset piimivät helteellä. ainoa, mitä jaksaa pihassa, on istua varjossa ohuessa kesämekossa ja odottaa tuulenvirettä.
ukkonen käy väliin räyhäämässä ja uhkailemassa, ja minä pelkään. kun se on kaatanut sadevesitynnyrinsä pihaan, huuhtonut katot ja kumisee pois päin, olen kiitollinen. jäin henkiin.
tämä on kesä, monin tavoin parasta vuodenaikaamme. yritän muistaa sen. ja ovathan kukat.
Koetetaan tosiaan muistaa kesä ja valo, kun niitä talven kylmässä pimeydessä kuitenkin taas kaipaamme!
Kommentin jätti Annikki · maanantaina 23. heinäkuuta @ 13:32