ankarissa oloissa kukat eivät röyhistele yksilöllisyydellään. niiden voima on värissä ja yhteydessä toisiin. peruskalliolla pienellä kukalla on kasvurauha. tukeva kallio kantaa kukan haurautta eikä kukka tule tallotuksi.
|
ankarissa oloissa kukat eivät röyhistele yksilöllisyydellään. niiden voima on värissä ja yhteydessä toisiin. peruskalliolla pienellä kukalla on kasvurauha. tukeva kallio kantaa kukan haurautta eikä kukka tule tallotuksi.
|
|
ellinoora
*
nämä kolme viimeisintä kirjoitustasi saavat minut ymmärtämään, miten ihanaa on iloitella spontaanisti, eli etsiä luettavaa sormituntumalla. koen usein paineisena sen, jos kirjanmerkeistä löytyvät aina ne samat sanomalehdet eikä vapaalle toikkaroinnille jää aikaa.
*
nyt, kun kivut ovat erityisen kovat, minua auttaa mielikuva siitä, että istun tuon kallion lähellä aurinkoisessa syysmaisemassa. haluaisin olla ihminen, jonka ”voima on värissä ja yhteydessä toisiin.” se olisi mun täydellinen identiteettini, koska johonkin se oma identiteetti pitää aina ripustaa.
*
meri
Kommentin jätti meri · sunnuntaina 15. lokakuuta @ 14:51