Rivitaloasumisessa on runsaasti hyviä puolia. Oma ulko-ovi, oma piha ja maantasainen asumismuoto. Sekin, ettei ole ihan omassa varassaan, jos apua tarvitsee, aina voi kysyä naapurilta. Talossamme on jäljellä monia alkuperäisiä asukkaita. Tunnetaan toisemme, tervehditään ja puhellaan muutakin kuin säitä. Yhteisellä piha-alueella on puutarhakeinu, pöytä ja penkit. Kesäaikaan siihen saattaa istahtaa joku kirjan tai lehden kanssa ja kohta toinenkin. Jos asukas on matkoilla tai mökillään kesällä, postien keruu ja kukkien kastelu hoituu. Talkoot sujuvat yhteisesti syksyin keväin. Talonmiesvuoro vaihtuu viikottain ja siihen kuuluu liputukset, roskakatoksen siisteys, kesällä ruohoalueen leikkuu ja talvella käytävien lumityöt. Pyrypäivien jälkeen lumityötkin tehdään yhdessä.

Asumisessa on myös muita puolia. Joskus rivissä on ollut asukas, joka ei hoida talonmiesvuoroaan. Yhtiökokouksessa valittu hallitus saattaa olla innokas tai innoton kohentamaan talon asioita. Hankalat asiat saattavat jäädä kirjatun keskustelun tasolle. Kymmenen huoneiston taloyhtiömme on jaettu kahdeksi viiden asunnon taloksi, haluttuja päätyasuntoja on näin useita. Olemme asuneet omassamme 28 vuotta. Mitään häiriöitä ei ole ollut.  

Monen omahoitoisen rivitalon pelastus ovat ne asukkaat, jotka ymmärtävät rakennusten kunnossapidosta ammattinsa perusteella. Parhaimmillaan talossa on ollut koneyrittäjä, rakennusmestari ja sähköinsinööri. Itsestään rivitalon hoito ei suju. Toisaalta yhdessä taloa hoitamalla asuminen on edullista. Ja jos on hyvät naapurit, rivitaloelämä on kaupunkiasumisen luksusta. On kaukolämmöt, kaapeli-tv:t ja laajakaistat. Viimeksi talosta muuttanut lähti terveydellisistä syistä. Lienemmekö seuraavat. Pihan hoito alkaa olla työlästä näillä nikamilla.