”Köyhät teillä on aina keskuudessanne”, sanoi Jeesus Nasaretilainen fariseuksille. Toteamus pitää yhä paikkansa sekä omassa yhteiskunnassamme että kaikkialla maailmassa. Lausahdusta voi käyttää verukkeena piittaamattomuudelleen, politiikan välineenä tai hyväntekemisen katalysaattorina.

Anna-Stina Nykäsen ansiokas reportaasi ’Jokapäiväinen leipäjonomme’ erään sunnuntain Hesarissa taannoin pureutui ilmiön taustoihin ja nykypiirteisiin, hyväntekeväisyyden ja huono-osaisuuden kohtaamiseen, eri maissa toteutettuihin ratkaisumalleihin. Artikkeli tiivistyy toteamuksessa: ”Köyhien markkinoilla pyöritetään ylijäämäruokia ja ylijäämäihmisiä.”

Pienessä perheessä maaseudulla kasvaneena kokemukseni on, ettei meiltä koskaan puuttunut mitään oleellista. Vaikka rahaa ei aina ollut, leipää oli aina. Mieleni kuvastossa leipä liittyi työhön: ruokaa oli, koska isä ja äiti tekivät aamusta iltaan työtä tilallaan. Köyhyys oli minulle tuntematon käsite, kunnes sain kutsun luokkatoverini kotiin yökylään.  

Aikuisessa elämässänikin lienen ollut hyväosainen. Aineellinen, mitä perheemme on tarvinnut, on tullut työn tekemisen kautta. Ainoat rikkautemme ovat henkistä ja kokemuksellista laatua. Ylijäämää ei ole ollut, jos ei puutettakaan. Eläkeläisenäkään en koe olevani ylijäämäihminen, voin yhä tehdä hyvää ja yleishyödyllistä monin tavoin.

On ehkä realismia tajuta, että tasa-arvoista ja oikeudenmukaista maailmaa ei koskaan tule, vaikka miten sitä kohti pinnisteltäisiin. Aineellinen eriarvoisuus on niin ilmeistä ja räikeää kaikilla tasoilla. Pyrkimys tasa-arvoisuuteen on silti hyvä muistuttamassa hyväosaisia jakamisen velvollisuudesta.  

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site is protected by reCAPTCHA and the Google Privacy Policy and Terms of Service apply.