Svenska Folkpartiet on meillä kielipuolueeksi käytännössä kuihtuva, kun se ei enää ole obligatorisesti hallituspuolue. Mitenkään leiskuvaa ei oppositiopolitiikka yleisesti ole ollut. Puheenjohtaja Anna-Maja Henriksson, moninkertainen ministeri ja viisas ja kokenut poliitikko, sivistynyt ja lämmin persoona, piti näköisensä puheen. Hän puhui luontevasti ja numeroa tekemättä puolet puheesta äidinkielellään ja korosti myös saamelaisten oikeutta omaan kieleensä. Epäilemättä Henriksson on puheenjohtajana Carl Haglundia värittömämpi, mutta samalla tasapainoisempi ja kokeneempi. – Tenttiosuuden hoiti toimittaja Jan Andersson, joka huomautti (tämänkin) puolueen olleen pitkän hallitustaipaleen aikana päättämässä asioista, joita nyt sanoo virheiksi. Kuultiin iloinen nauru ja toteamus, että oppositiossahan ei tarvitse tehdä kompromisseja. Mitään uutta sote-keskusteluun ei Henrikssonilta tullut, vaikka taannoin Vaasan keskussairaala-asiassa puolue piti ruotsinkielisen rannikkoseudun puolta tiukasti. Ylimalkaan Henrikssonin vastaukset olivat sovittelevia, ehdottomuus ja hyökkäävyys puuttuivat.  – Vähemmistöjen puolestapuhujana tarpeellinen.  

  • Ihailen sinua, kun teet näin hienon arviointisarjan vaalitenteistä! Sinussa on kommentaattorin ja reportterin ainesta!

    Kommentin jätti Annikki · lauantaina 25. maaliskuuta @ 07:20

  • Kiitos tuosta, pyrin tietoisesti tasapuolisuuteen kommenteissani, kuten ohjelmassakin pyritään. Kommentoijalla ei ole toimittajan vastuuta, sikäli se on helpompaa! Peruslähtökohtani on, että poliitikot ovat ihmisiä hyvine ominaisuuksineen ja puutteineen. He yrittävät parhaan taitonsa mukaan tuoda puolueelle tärkeät asiat esiin. Kommentoija on vapaa myös alleviivaamaan itselleen tärkeitä asioita kuulemastaan ja näkemästään.

    Kommentin jätti Ellinoora · sunnuntaina 26. maaliskuuta @ 11:53

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site is protected by reCAPTCHA and the Google Privacy Policy and Terms of Service apply.