Olen todella kärmeissäni, pihisen ja leimahtelen. Välittömänä syynä on tilanne: olen kenkkukoipeni vankina kotona, yö oli taas pitkä ja monivaiheinen ja nyt vielä kurkussani tuntuu olevan kaktus. Mutta taustalla on isompi harmitussyy: Akateeminen. Siis se kirjakauppa pääkaupungissa, joka on pettänyt pitkäaikaiset asiakkaansa pahan kerran.

Monituiset kerrat vuosien mittaan kävelin sinne sisään ja katukerroksen uutuushyllyltä löysin etsimäni, yläkerran pöydiltä ja hyllyiltä harvinaisemmat asiateokset. Korttihullunkin vaatimukset täyttävä, laaja-alainen valikoima tarjosi taidetta ehtymättömät määrät. Alakerrasta löysi aina ihania tyhjiä kirjoja, jotka voi täyttää omin sanoin ja kaikkea muuta kirjoittajan rekvisiittaa. – Nyt tämä kaikki on muisto vain.

Syksyllä viimeksi kävin siellä. Olen jo oppinut, että paras mennä palvelutiskin jonon päähän ja kysyä vuorollaan onko sitä ja sitä kirjaa. Liian monta kertaa on vastaus sitten ollut, ei ole enää – kun premiäärikausi on jo ohi – tai – painos on lopussa. Voidaan tilata, se tulee viikoissa kyllä – tai – etsikää jostain muualta, ehkä löytyy. – Samana vuonna ilmestynyt kirjakin! Mitä ihmeen palvelua. –

Onneksi Aalto Café on vielä – tai oli ainakin syksyllä – entisellään. Pöytiin tarjoiltiin ja kirjojen ystävä sai edes kahvinsa design-atmosfäärissä. Kerran erinomaista kahvia nautiskellessa päätin, että tänne en enää tule kirjojen vuoksi. (Pitäkää tunkkinne.)

Ja tällä kertaa harmi lauhtui, kun Toinen sanoi lempeästi voivansa tilata syvästi inhoamastani nettikaupasta kirjat, jotka halusin. Ne tulevat kuulemma muutamassa päivässä. Juu, varmaan. Siis jos posti.

  • Kyllä sanoit oikein, kun totesit, että osaat kirjoittaa. Luen tekstejäsi suurella mielenkiinnolla. Kun herään keskellä yötä eikä uni heti tule, ehdin lukea paljon ja nauttia teksteistäsi!!!!
    Sitten käsi viin onnettomasti, että olin pannut käyntikorttisi niin hyvään talteen, etten enää löytänyt sitä. Toivoin voivani tallettaa sähköpostisoitteesi koneelleni. Ehkä saan sähköpostiosoitteesi jotain kautta

    Kommentin jätti Saara · tiistaina 7. helmikuuta @ 22:35

  • Sinussakin, niin usein ratkaisut löytävä, tapahtuu siis kipunointia. Lohdullista meille useammin päreitä polttaville.

    Kommentin jätti erakko · keskiviikkona 8. helmikuuta @ 14:01

  • Huomasithan sentään kaikki kasaantuneet jutut ja ennen muuta k i p u noinnin.
    Helpottaa kummasti kun joku o t t a a v a s t a a n eikä vain selitä pois tai suhtaudu tyyliin: n i i n n i i n…

    Kommentin jätti Ellinoora · torstaina 9. helmikuuta @ 00:24

  • Saara, sait ehkä sähköpostitse jo minulta tekstiä, kommenttisi oli odottanut hyväksymistä ja näkyy vasta nyt.

    Kommentin jätti Ellinoora · torstaina 9. helmikuuta @ 14:00

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site is protected by reCAPTCHA and the Google Privacy Policy and Terms of Service apply.