Olosuhteiden kitkan ja henkilökohtaisen tahtotilan välisessä jännitteessä ilmenevää voimaa kutsutaan Suomessa sisuksi. Pääsääntöisesti sisu on positiivinen juttu. Joskus taas sisu ei ole viisautta vaan silkkaa ähmäilyä, kuten Pissismummon Ikimuori sanoisi.

Tänään Pissismummo kamppaili kenkkukoipineen senioritanssin kuvioissa.  Kun jalalle varaaminen kipunoi ankarasti lääkityksestä huolimatta eikä yhden jalan tanssia ole vielä keksitty, vaihtoehdot ovat joko tai. Viisas suostuisi jäämään kotiin, vaan mitäpä tekee Pissismummo. Ähmällä kehiin!

Kotiin tultua pilleriä naamaan ja kenkkukoipi  vaakasuoraan. Ähmäilyn tuottama salainen mielihyvä on kuitenkin olemassa ja voittaa kipuilun. Vaan entä jos koipikin alkaisi ähmäillä, olisi kaksi ähmää vastakkain, sitä voisi kai kutsua jo sisällissodaksi.

Suomen 100-juhlavuoden kunniaksi voisi kukin nostaa esiin elämänsä varrelta tilanteita, joissa oikeaa sisua on tarvittu, ja sitä on löytynyt. Jotkut tilanteet ovat vaatineet isosti  sisua, jotkut vähemmän, mutta kun maltti on säilynyt, on lopputulos ollut kaunis.

  • minä tarvitsen paljon sisua siihen, että kaikella sanomisellani olisi mahdollisimman hellät hampaat. terävästi sanottu erottuu joukosta niin hyvässä kuin pahassa. hyvässä sanomisessa sanotaan niin selkeästi, että väärinymmärryksen mahdollisuutta ei ole, ei silloinkaan, kun viesti satuttaa. kyllä hyvällä sanomisella on tietysti myös hampaat, mutta niiden tulee purra hellästi.

    Kommentin jätti meri · perjantaina 27. tammikuuta @ 13:23

  • Meri, viisasta sisua tarvitaan – jos on sanottava – että voi sanoa sanoa ilkeilemättä, mutta silti suoraan. Olen hiiltynyt nyt tästä Trumpin myötä lanseeratusta termistä ’vaihtoehtoinen fakta.’ Mitä se on olevinaan! Silkka valhe on silkka valhe, vaikka siirapilla kuorruttaisi.
    Minussa on vielä liian paljon tuota kesyttämätöntä sisua, joka panee ylittämään omia rajoja, mutta myös purkaantuu, jos rajojani ylitetään. Tämän paradoksin kanssa sisuilen varmaan lopun elämääni.

    Kommentin jätti Ellinoora · perjantaina 27. tammikuuta @ 19:37

  • Muistan muutamia tilanteita joissa on joutunut painamaan sisulla loppuun kun voimat alkaa loppua – kerra kävelin rinkan ja kitaran kanssa sellaiset 26 km kohtuu kylmiltään, oli juhannuksen aikaa ja linjat ei enää kulkeneet ja muuhun kyytiin ei ollut varaa. siinä sitä sitten hammasta purren ja välillä huutaen, laulaen, l’pi harmaan kiven. Kotiinpääsy kirvoitti kyllä hyvän mielen, jaksoinpas, -kele!! ;D

    Kommentin jätti sus · sunnuntaina 29. tammikuuta @ 10:31

  • Kolmesta kommenttiyrityksestä valitsin sinulta, Sus, tämän ihan siksi, että jaksoit ponnistella läpi blogini harmaan kiven eli roskasiivilän. Ei hullumpi tuo kommentissa mainitsemasi suorituskaan. Ähmällä, jos ei sisu riitä.

    Kommentin jätti Ellinoora · tiistaina 31. tammikuuta @ 10:39

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site is protected by reCAPTCHA and the Google Privacy Policy and Terms of Service apply.