P3046268

Oven kulkuset helähtävät, kun kopisen sisään.

  • Hei! (kukkakaupan tytöistä tummatukkainen ja herkkähymyinen on paikalla, sanon häntä Kukkatytöksi)
  • No hei!

Edellisen asiakkaan pakettia kääritään, joku saa hänen valitsemansa kukat, sinistä ja punaista. Sillä välin katsastan tulppaaniniput, ruusut ja valitsen pikkukortin. Edellinen lähtee.

  • Kuule, tahdon taas sen ilokimpun, jossa on monia värejä….semmoisen missä on myös auringonkeltaista, Toinen meillä tykkää erityisesti siitä….ja minä niin rakastan kaikkia tulppaaneja, ne ovat joulun ja talven kukkakynttilöitä. (Kukkatyttö hymyilee ja sitoo jo kimppua)
  • Miten teillä on mennyt tässä viime vuosi, kysyn.
  • Kiitos, ihan kohtuullisen hyvin, joulun aika varsinkin oli oikein vilkas.
  • Minusta on niin mukava, kun melkein naapurissa on kukkakauppa, tuossa ulkona on aina kivoja kranssi-ideoita esillä ja tuo tosi-iso hellyttävä Nallekin! (Kukkatyttö hymyilee) Koko kaupungin kukkakaupoista tämä ja keskustan kävelykadun kukkapuoti ovat mielestäni parhaat.
  • Voi kiitos, kiva kuulla! (Nyt hän on yhtä hymyä…) Me teemmekin yhteistyötä heidän kanssaan. Pikkujoulutkin pidettiin yhdessä.
  • Ajattelen, että on ehkä mukava jutustella asiakkaiden kanssa, kun olet aika paljon yksin tässä. Ettei työ ole pelkkää paketin käärimistä, kun asiakas tulee.
  • Tässä on vuosien myötä tullut tutuksi jo monen kanssa, vaikkei tiedä nimiäkään, on ihan mukava jutella työn lomassa. Tämä työ on tällaista, että ihmisten on helppo puhua.
  • Nuo ruusut ovat menossa myöhemmin iltapäivällä konserttiin, laitatko niin, että kestävät muutaman tunnin ja kotimatkan tästä parisataa metriä eteenpäin. Kiitos.

Vanhempi pariskunta tulee sisään, tervehditään kaikki. Minä maksan ja moikkaan hyvästit. Ajattelen miten onnellinen työmaa kukkakauppa on, on kukkailoa ja mukavat asiakkaat, jotka tulevat käymään iloissaan ja suruissaan. Kukkia elämän hyviin ja syviin hetkiin.

 

  • Minulla on samanlaisia kokemuksia täällä paikallisesta kukkakaupasta. Ihan kuin olisit Ellinoora pukenut ne kokemukseni sanoiksi. Kiitos siitä. Toiset osaa sitoa ilahduttavia kimppuja joiden äärellä voisi seisoa ikuisuuden. Ja toiset tekevät sen saman sanoilla. Kuten Ellinoora sinä täällä blogissasi sidot sanoistasi värikkäitä ja ihailtavan kauniita kimppuja.

    Kommentin jätti mehtäsielu · maanantaina 9. tammikuuta @ 20:26

  • kukat ovat ilo. rakastan leikellä kukkien varsia, napsia lehtiä sormilla, valita sopivia maljakoita. ihanaa on myös laahustaa metsässä etsimässä juuri oikeanlaisia risuja. olen viime aikoina innostunut siitä, miten maljakoita voi käyttää osana kukka-asetelmia. sen sijaan että leikkailisi ja asettelisi itse kimppua, voi jakaa sen erilaisiin ja erikokoisiin maljakoihin ja antaa maljakoiden tehdä kaiken työn.

    Kommentin jätti meri · tiistaina 10. tammikuuta @ 01:58

  • Voi kiitos Mehtäsieluinen, olen silleen höperö, että haluan usein kotiin tuoreita kukkia. Jos ei Toinen tuo, poikkean itse kukkakauppaan. Kukkakimppu on kuin elämä, tietyn ajan se on loistokas ja upeimmillaan, sitten alkaa väsyä, värit haalistuvat, terälehtiä tipahtelee – kuivakukista saa myös upeita asetelmia, jotka ilahduttavat silmää, mutta ne ovat kuin muistoja, ei niissä ole elämää. Joskus sanatkin ovat tuoreita, joskus kauniita muistoja vain…

    Kommentin jätti Ellinoora · tiistaina 10. tammikuuta @ 11:53

  • Meri kulta, voi sinuas, sukulaissieluja ollaan! Risu voi olla kaunis oikeassa paikassa oikealla alustalla tai osana jotain asetelmaa – se on kuin lehtensä luovuttaneen puun minimalistinen muoto. Joskus nuorena innostuin menemään ikebana-kurssille. Ne ideat, se ideologia löysi muodon sisälläni velloville pyrkimyksille. Ikebana- asetelman tekeminen oksista, lehdistä ja ehkä yhdestä kukasta on eräänlainen meditaatio. Kuinka monta maljakkoa tai kukka-alustaa sinun kaapissasi mahtaa ollakaan…

    Kommentin jätti Ellinoora · tiistaina 10. tammikuuta @ 12:04

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site is protected by reCAPTCHA and the Google Privacy Policy and Terms of Service apply.