Tänä vuonna olen kulkenut kahdesti ’Talvisen matkan’. Kesällä laulusarjan esitti Savonlinnassa ajan ja kokemuksen patinoima, kanonisoitu muusikkopari, Jorma Hynninen ja Ralf Gothoni. Olimme takaosassa Savonlinnan kulttuurikeskuksen isoa konserttisalia, kaikki lavalla tapahtuva tuntui kaukaiselta. Hämärässä salissa tekstivihosta ei ollut hyötyä. Toisaalta tilanne kristallisoi kokemuksen.  

Toisen kerran kuulin Schubertin lied-sarjan äskettäin kanttorimme, dipl.laulaja Janne Kaksosen ja lied-pianisti Taru Ritaveden esittämänä Keravan seurakuntakeskuksen salissa, joka on kaupunkimme paras kamarimusiikkisali. Valaistus oli säädetty niin, että sanoja voi seurata ja esiintyjät olivat lähellä, mikä mahdollisti vivahteiden välittymisen. Muusikot ovat uransa parhaissa vuosissa ja esityksen vuodenaika tuki tunnelmaa ja sanomaa.

On totta, että live-esitys on aina uniikki, vertailu on tarpeetonta, mahdotontakin. Laulajan jäähyväiskonsertin tunnoissa oli syvyyttä ja karismaa, mutta myös jo hiipuvaa loistetta. Uransa korkeita vuosia käyvän nuoremman laulajan tulkinta hengitti vivahteikkaasti ja notkeasti. Jannen kaunissointinen syvä baritoni ja Taru Ritaveden taitava pianismi tekivät Winterreisesta valoisan matkan, jossa rakkauden pettymykset, kaipaus ja hurma sykkivät eläväisesti.

(Toinen esitys on Korson kirkossa 18.11. klo 19.)