Olen pöyhinyt papereita, joita on jäänyt hyllyyn puolen tusinan kansion tai mapin verran. Siellä on työ- ja kurssitodistuksia, muutama hakemusjäljennös jatko-opintoihin ja työpaikkaan sekä virkaan liittyvät erilaiset  päätökset. Mihin näitä tarvitsen? Olen ollut eläkkeellä kymmenen vuotta, työelämästä on muistot jäljellä – ja nämä dokumentit.

Löytyy useita kansioita kirjoittamiseen liittyvien kurssien opintomateriaalia ja tehtäviä, jopa lukioaikaiset esseetkin. Olen näköjään halunnut seurata miten kirjoittamiseni muuttuu vuosien myötä. Onhan se muuttunut. Kun se on todettu, se on todettu. Todisteet voi käyttää jo takkapuiden sytykkeeksi.

Päiväkirjojani kunnioitan vielä niin paljon, että annan niiden olla. Jääkööt Esikoiselle ja Kuopukselle, kun olen mennyt. Saavat lukea, jos heitä kiinnostaa, mitä muuta olin kuin heidän tuntemansa äiti. Heidän lähdettyään omaan elämäänsä, vanheneva äiti on jatkanut privaattia elämäänsä.  

  • Tätä ”talonsa toimittamista” harrastetaan tässä iässä, hyvä niin.

    Kommentin jätti Annikki · torstaina 13. lokakuuta @ 08:49

  • Niin – ja siltä tuntuu, että kaikesta vaivannäöstä huolimatta jostain hyllystä tai kaapin perukoilta putkahtaa yhä esiin dokumentteja menneestä.

    Kommentin jätti Ellinoora · torstaina 13. lokakuuta @ 11:37

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site is protected by reCAPTCHA and the Google Privacy Policy and Terms of Service apply.