Olen pöyhinyt papereita, joita on jäänyt hyllyyn puolen tusinan kansion tai mapin verran. Siellä on työ- ja kurssitodistuksia, muutama hakemusjäljennös jatko-opintoihin ja työpaikkaan sekä virkaan liittyvät erilaiset  päätökset. Mihin näitä tarvitsen? Olen ollut eläkkeellä kymmenen vuotta, työelämästä on muistot jäljellä – ja nämä dokumentit.

Löytyy useita kansioita kirjoittamiseen liittyvien kurssien opintomateriaalia ja tehtäviä, jopa lukioaikaiset esseetkin. Olen näköjään halunnut seurata miten kirjoittamiseni muuttuu vuosien myötä. Onhan se muuttunut. Kun se on todettu, se on todettu. Todisteet voi käyttää jo takkapuiden sytykkeeksi.

Päiväkirjojani kunnioitan vielä niin paljon, että annan niiden olla. Jääkööt Esikoiselle ja Kuopukselle, kun olen mennyt. Saavat lukea, jos heitä kiinnostaa, mitä muuta olin kuin heidän tuntemansa äiti. Heidän lähdettyään omaan elämäänsä, vanheneva äiti on jatkanut privaattia elämäänsä.