Kahdesti olemme tehneet saman virheen, lähteneet taidemuseoon tarkistamatta onko se avoinna. Eilen oli se toinen kerta. Jokohan me opittais? Taidehallin Tom of Finland-näyttely oli suljettu 7.8. ja uusi näyttely oli vasta rakenteilla. Eihän se muuten mitään, mutta kun Toinen meistä ei ole käyttänyt joululahjaksi saamaansa museokorttia vielä kertaakaan, onhan se vähän noloa, jotenkin.

Oltiin stadissa kotimme myyntiesittelyä hoitavan henkilön tehdessä työtään täällä. Harvoin tulee kesällä muutenkaan käytyä kaupungissa, kun ei ole kausikonsertteja. Ei me enää jakseta lähteä pelkästään hengailemaan. Niinpä taas oli moni asia yllättäen muuttunut edellisen käynnin jälkeen. Muutosrytmi on maailmassa kiivas.

Kävelykadulla tuli vastaan Skattalla asuva ystävä ja siinä sitten vaihdettiin kuulumisista ne päällimmäiset, jotka jo tiesinkin muusta yhteydenpidosta, mutta Toinen ei. Osuimme sattumalta Akateemiseen, kun Jari Sillanpää oli siellä haastateltavana tarinastaan kertovan kirjan myyntiä buustatakseen. Niin vähän kuin ns. viihdemusiikkia kuuntelenkin, pidän Jaria poikkeuksellisen lahjakkaana estraditaiteilijana kotimaan ympyröissä. Kauppa oli täyteen ahtautunut, naisväkeä enimmäkseen. Artisti kertoi parhaillaan kesästään. Tilanne jäi menolleen, kun me jatkoimme matkaa.

Paitsi Espan puistonpenkillä istuskelua ja Stockalla haahuilemista, olimme syömässä Kappelissa sen kunniaksi, että sattui olemaan 43. hääpäivämme. Kotiovella tuli vastaan ihana ruusujen tuoksu – ja aurinko paljasti iloisesti ikkunoiden pölyisyyden, mikä tavallisesti kätkeytyy sälekaihtimien taa.  

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site is protected by reCAPTCHA and the Google Privacy Policy and Terms of Service apply.