Cashelin kaupunkia
Heitämme hyvästit Ballyheigen hotellille, jota ei tosiaankaan tule ikävä, ja sulloudumme laukkuinemme bussiin pitkälle ajomatkalle kohti Dublinia. Adaressa pysähdymme ja vihdoin keksin ottaa teekupillisen kanssa tyypilliset irlantilaiset skonssit (scones). Että ne ovatkin herkullisia! Ne tietty kuuluu syödä sekä voin että marmeladin kera. Tuhoisaa, mutta ah, niin hyvää. Varsinainen lounastauko pidetään Cashelissa, jossa tutustumme myös keskiaikaisen linnoituksen Rock of Gashelin raunioihin. Upea paikka kukkulalla kaupungin yläpuolella, josta näköala kauas. Lounastauolla valitsemme Välimerellisen sandwichin, jonka mukana tulee vihreää salaattiakin (sitä muuten eivät irlantilaiset järin harrasta). Matkatoimisto tarjosi kaikille Irish coffeet, jonka tekeminen myös esiteltiin. Sain vaihtaa sen Bullmers-cideriin, joka on erinomaista lajissaan (sitä saa Suomessa nimellä Magners).
Tauotta körötellään Cashelista Dubliniin. Leni esitelmöi ansiokkaasti Irlannin kirjallisuudesta ja soittaa aiheeseen liittyvää musiikkia. Saamme myös puoli tuntia hiljaista aikaa lounastauon päälle. Moni ottaa torkut. Matka on Lenin ansiosta varsinainen Irlanti-kylpy, emme tule muistamaan kaikkea saamastamme tiedosta, mutta olo on kaikin puolin täyteläinen ja ravittu.
Leni kertoo: Irlannilla on lukuisia Nobelin kirjallisuuspalkinnon saaneita kirjailijoita. William Butler Yeats on Irlannin kuuluisin runoilija, palkittu Nobelilla 1923. Hän on julkaissut paitsi runoteoksia myös näytelmiä. Muita tunnettuja ovat George Bernard Shaw, joka kirjoitti romaaneja ja näytelmiä, mm. näytelmän My Fair Lady ja sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon 1925; Samuel Beckett, joka kirjoitti draamaa, romaaneja, novelleja ja lyriikkaa, kuuluisin näytelmistä Waiting Goudot (Huomenna hän tulee) ja palkittiin Nobelilla 1969; Oscar Wilde, joka kirjoitti mm. Dorian Grayn muotokuvan; James Joyce, jonka käsialaa ovat mm. 1900-luvun suurimmaksi teokseksi nimetty Odysseus (Ulysses) ja Dublinilaisia. Viihteellisempiä kirjailijoita edustavat Maeve Binchy, joka on monien naislukijoiden suosikki; Cecilia Ahern; Roddy Doyle ja Frank Mc’Court.
– Mainituista olen lukenut Yeatsia, nähnyt Beckettin Goudot’n teatterissa kahdesti ja Shawn My Fair Ladyn; lukenut Wilden Dorian Grayn muotokuvan, Joycen Dublinilaisia sekä useita Maeve Binchyn romaaneja, mm. Talo Dublinissa.
Olemme ajelleet jossain matkan vaiheessa Limerick-nimisen kaupungin ohi ja Leni on kertonut viiden säkeen limerikki-riimeistä, joiden idea on kuvata jotain asiaa tai tapahtumaa humoristisesti, ehkä vähän tuhmastikin. Limerikin ensimmäinen, toinen ja viides säe rimmaavat keskenään, samoin kolmas ja neljäs. Leni on julistanut kilpailun parhaasta limerikistä, voittajalle on luvassa palkinto. Tänään hän muistuttaa asiasta ja kertoo saaneensa vasta kolme limerikkiä. Tuhmat riimirunot eivät ole minun alaani, en edes yritä.
Dublinissa majoitumme Belvedere hotelliin, joka on keskusta-alueella. Meille osuu erittäin tilava kulmahuone, jossa on kahteen suuntaan ikkunat. Illallinen hotellin ravintolassa menee kärsimyksen puolelle infernaalisen metelin, ahtauden ja ontuvan palvelun sekä ruuan keskinkertaisen maun vuoksi. Päätämme syödä viimeisenä iltana jossain muualla. Illalla katsomme vielä BBC:n uutisia ja vähän aikaa Bond-elokuvaakin (Roger Moore), joka on niin nähty. Nukumme hyvin tietäen, että huomenna on vapaa päivä.
…jatkuu