P6263974

Juhannusmatkalla Toisen kanssa tulimme Valamoon yöpymään. Yleensä olen ollut siellä yksin syksyllä tai kevättalvella, jolloin häliseviä turisteja ei kirmaile ympäriinsä. Iltapalveluksen jälkeen kävelimme venesataman ohi kuusikujaa Pyhän Johannes Kastajan skiitalle. Satamassa oli kolme isoegoista paattia, joista yksi oli palatessamme jo lähtenyt. Iltavalo lepäsi veden uumilla kauniinpehmeänä, tienoo rauhoittumassa.

Sitten viime käynnin, jolloin olin surullisena katsellut Valamon mäellä tulipalon runteleman kartanon päärakennuksen jäännöksiä, tasoitetulla purkupaikalla oli nyt vain siisti nurmikko ja valkea aita. Vanhan pappilarakennuksen seinät oli maalattu, ja rakennus otettu majoituskäyttöön. Turha aita Valkoisen vierasmajan ja pappilan väliltä oli poistettu. Emme nyt laskeutuneet laivalaiturille.

Aamuinen metsäpolku Matkamiehen ristille oli hikinen taival. Itikat ähräsivät ihmisen kimpussa niin, että oli pakko taittaa koivunoksa huiskimeksi. Polun varret kukkivat tuoksuvia lehdokkeja, ylväitä Maarian kämmeköitä, punavartisia pikkutalvikkeja ja suloisia vanamoita. Ristikalliolla oli hyvä levähtää ja miettiä mitä ikinä. Vilvoittava tuuli henkäili järveltä. Palasimme rannanpuoleista polkua ja siellä tuli vastaan kaksi vaeltajaa, joita siinä kohdatessa tervehdimme. Kun neljän ja puolen kilometrin polkusilmukka oli kierretty, ihmettelimme Valamon mäen alla virtailevia ojia, jotka olivat paksun vihreän levän vallassa joka suuntaan. Olisiko mäelle kohonneilla viinisiiloilla ja alapuolisilla saostuskaivoilla osuutensa vesien kuntoon, mietimme.

Aika lähteä jatkamaan matkaa oikotietä Varistaipaleelle ja Lintulaan. Nunnaluostarin koivukuja oli nuorentunut. Milloin vanhat koivut on kaadettu ja uudet istutettu? Kyselin Äiti Johannaa, häntä ei näkynyt. Kahvilan puutarhan huvimajassa istui valkoasuinen nainen kirjaa lukien. Tapahtui kohtaaminen, jollaisia joskus elämä antaa. Ensi repliikeistä tunnistat toisen sieluntoveriksi, kuka ikinä hän lieneekin. Keskustelu polveilee vaivattomasti, ohimennen esittäydymmekin. Matkamme jatkuu pian, hyvästelemme, ja hän syventyy taas kirjaansa.

 

  • Minulla Valamon vierailu vielä haaveissa, toivottavasti se joskus toteutuu. Kuvailit kokemuksiasi kauniisti, näin ja aistin sen mielessäni. Kukat ja niiden tuoksun ja rauhallisen tunnelman.

    Ja kohtaaminen sielunkumppanin kanssa – tiedän mitä tarkoitat.

    Kommentin jätti Nainen kuvastimessa · maanantaina 4. heinäkuuta @ 19:13

  • Noita kujia ja polkuja on joskus tullut itsekin asteltua. Tuli niin hyvä olo tätä lukiessa, monet uintireissutkin elokuun illassa Vaeltajan ristille matkatessa muistui mieleen. Kiitos Ellinoora näistä tunnelmista

    Kommentin jätti mehtäsielu · keskiviikkona 6. heinäkuuta @ 21:49

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site is protected by reCAPTCHA and the Google Privacy Policy and Terms of Service apply.