P6043806

kutsun vieraita, pitkässä rivissä tulevat, hälisevät hilpeästi, jokunen vakavikkokin joukossa, niin aina, kovin ne muistuttavat toisiaan kukkaseppeleet kulmillaan, hulmuhelmoin. paljon on halionnea tavatessa, hymyä paljon

kauimmaiset tulijat, koivuntuoksuiset ja ruusun, kasteenraikkaat, ovat utuisiksi jo käyneet. joku siellä itkee ensi rakkauden kuolemaa, toinen katselee jo toista poikaa ja sisällä kuiskivat uudet unelmat. muutama seikkailunhaluinen, jotkut näkyvät muistelevan toisten juhannushäitä, joissa olivat mukana

ja kas, tuolla ovat nekin, jotka elivät armainta aikaa, kaksin, kolmin ja nelisin. eräällä on mielessään karu kotiinpaluu onnelliselta matkalta, ja muutamalla aikahyppy lapsuusmaille

viimeisimmät rivissä kuin istuisivat pihakeinussa kotona, ystävän kanssa tai kahdestaan ja ruusut tuoksuvat taas, laseissa kuplii ja mielessä, kun kaupungin hiljainen aamu sarastaa

oi, elämäni juhannukset, tulitte käymään toitte muistonne, hyvän mielen, lempeitä huokauksia. aina joutui se armas aika, ja suvi on suloinen taas…

*Hyvää kesää Sinulle; tavannemme taas näissä merkeissä tuonnempana!

 

  • Hyvää kesää!

    Kommentin jätti Ansku · keskiviikkona 22. kesäkuuta @ 23:50

  • Olipa hieno, runollinen muistelma!

    Kommentin jätti Annikki · perjantaina 24. kesäkuuta @ 17:53

  • Näitä juhannuksia…
    Meillä siihen eka yhteiseen kuului käynti ystävien purjeveneellä meren saarella Kajakulmassa. Se oli se käynti, josta suunnattiin yhdessä vanhempieni kotiin Poriin ja matkalla Raumalla minä kysyin, että seurustellaanko me, jotta tiedän, miksi kutsun nuorta miestä, joka mukanani saapuu juhannusvieraaksi pariksi päiväksi. Sitä keskustelua ja juhannusta on hymyillen muisteltu monenmonta kertaa.

    Kommentin jätti mm · maanantaina 27. kesäkuuta @ 20:20

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site is protected by reCAPTCHA and the Google Privacy Policy and Terms of Service apply.