Tämänpäiväisen viikkolehden artikkeli kertoo, että Suomessa on yksi lääkäri 262 asukasta kohden. Lääkärinvirkoja maassa on täyttämättä 4,4{b195221a10a1fd9fb3a5b01a51efd600d33662cb52de181d4366fdfbbc3c5b7a}, eivätkä kaikki avoimet virat ole syrjäseuduilla. Samaan aikaan 0,7 {b195221a10a1fd9fb3a5b01a51efd600d33662cb52de181d4366fdfbbc3c5b7a} lääkäreistä on työttömänä. Osa tekee vääriä töitä väärissä paikoissa tai tuijottelee tietokoneen tiimalasia. Lääkäriliitto haluaa supistaa lääketieteellisen tiedekunnan aloituspaikkojen määrää. (Mikko Huotari, Suomen Kuvalehti, 17.06.16.)   

Kuljin taannoin paikallisen terveyskeskuksen käytävää, jossa oli lääkäreiden ja hoitajien vastaanottotiloja. Oven pielet kertoivat missä nykyään systeemin puolella mennään: lääkäreinä Natalia, Stefano, Tatiana ja Ahmed; hoitajina Mervi ja Eila. Vuodeosaston potilasta työnteli aulan läpi tumma hoitaja. Näin pääkaupunkiseudulla.