Arkku: omat 52 päiväkirjaa, isän ja äidin muistokirjat, retriittipäiväkirjoja. Rasia, jossa on kolmen sukupolven hiuksia: äidin, oma lapsuuslettini ja suortuva nuoruusajalta, jolloin luovuin pitkistä hiuksista. Esikoisen nauhalla koottu niskatukka, ennen armeijaan lähtöä leikattu.
Kaappi: 47 kuva-albumia täynnä henkilö- ja tapahtumakuvia kahdeksankymmenen vuoden ajalta vanhempieni nuoruudesta ja omastani aina lapsenlapsiemme ensi vuosiin. Lastenlasten vauvakirjat. Hääkuva-albumeja. Matkakuvauksia. Poikien sekalaisten muistojen kansiot. Tärkeiden Valokuvien Laatikko (rippikuvia, ylioppilaskuvia, hääkuvia). Seitsemäntoista muuta laatikkoa: ottamiani luontoaiheisia valokuvia, kirjeitä ja kortteja, lehtileikkeitä, konsertti- ja teatteriohjelmia – mm. Ella Erosen 40-vuotistaiteilijajuhlan runo-ohjelma Kansallisteatterissa (1965?). Grace Bumbryn, Kiri Te Kanawan, Teresa Berganzan ja Kathleen Battlen konserttien ohjelmat arvosteluineen (oi, olen saanut kuulla nämä menneen maailman tähtisopraanot!). Albumikuvien negat. Sarja omia sekä taiteilijaystävän akvarelleja 90-luvulta. Ikoni- ja taidekalentereja. Vuosikalenterit ensimmäisestä työvuodesta (1970) viimeiseen ja siitä edelleen.
Kun ei ole ullakkoa, on Kaappi ja Arkku, muistamisen ja unohtamisen dokumentteineen.
Mihin minä olen säästänyt tämän kaiken? Että muistaisin, jos muistini loppumatkasta hapertuu kuten äidin? Että lapsemme sitten joskus muistelisivat äitiään, tajuaisivat, millainen ihminen olin. Että lapsenlapsemme näkisivät välähdyksiä jostain mitä oli ennen?
Aarrearkku ja aarrekaappi, elämänkooste sinulle itsellesi nyt kun on aikaa kerrata. Vaikkapa sadan vuoden päästä löytö jollekulle, jota elämän tutkiminen kiinnostaa!
Kommentin jätti Annikki · keskiviikkona 9. maaliskuuta @ 09:37
Annikki,
Elämänkooste, niin. Tämä kaikki kertonee eräästä elämästä, joka ei ole ollut irrallinen, vaan kuuluu – itsenäisenä yksikkönä – johonkin jatkumoon.
Kaiken itselle merkityksellisen seulominen on vaikeaa. Voi tuntea ihan raastavaa kipua tuhkatessaan vaikkapa kirjeitä, joihin lähettäjä on purkanut kiihkeinä sanoina ja kuvina koko nuoren elämänsä tuskan ja elämänikävän ja joita juuri siksi ei voi säilyttää.
Kommentin jätti Ellinoora · keskiviikkona 9. maaliskuuta @ 11:29