Olimme kylpyläreissulla. Tällä kertaa lotrasimme kylliksemme myös allasosastolla. Roomalaisen kylvyn yli 30 asteisissa poreissa terapialiikkeet tuntuivat tehokkaasti. Uinti isossa altaassa onnistui myös kivuttomasti. Tilaakin oli. Kävely rantatiellä tuuletti keuhkot raikkaan hapekkaalla meri-ilmalla. Harmi, että sää oli niin sumuinen, maiseman kuvaaminen ei innostanut. Jalkahoidon elvyttämät kenkkukoipeni hekumoivat nyt heleän punaisin varpaankynsin. Ruoka oli hyvää, tottakai ja muutama suhdetta elvyttävä keskustelukin onnistuttiin käymään aterioiden lomassa, vaikkei sitä oltu suunniteltu mitenkään. Menomatkalla abc:n kirjapörssistä napatun pokkarin tarina osoittautui kiehtovaksi ja ui uniinkin. Kotiin lähtiessä kurvasimme vielä kaupungille. Kuten arvata saattoi, Naantali on tähän aikaan vuodesta arki-iltapäivisin lähes autio. Sinne pysähtymättä jatkoimme kohti moottoriväylää ja kotia. 

Kotona muistojen kaapin raivausprojekti on puolivälissä. Hiljalleen se edistyy, kummemmin stressaamatta. Katselen albumien kuvia lapsuudestani ja nuoruudestani, mietin, säilytänkö niitä vielä. Ihmettelen, miten paljon erilaista elämää matkoineen, perhejuhlineen ja arkisine välähdyksineen 43:een yhteiseen vuoteemme mahtuu. Oi, miten nuoriakin me on joskus oltu! Albumeja ei tule lisää, viime vuosien kuvat ovat koneella. Tuskin niitäkään kukaan jälkeemme katselee. Paljon katoaa muistoja ja hiljaista sukuhistoriaa sukupolvien myötä. Niin se on ja hyvä niin.

  • Kuulostaa oikein virkistyspäiviltä!
    Toki itselle elämänpituiset muistot ovat tärkeimmät, kun minuuttansa kokoaa yhteen, mutta vaikka sadan vuoden päästä voi olla joku innokas sukunsa tutkija, jolle kaikki viestit ja tiedot olisivat aarteita. Albumit ovat siinä hyviä, kun niitä voi katsella tallennusvälineiden muutoksista riippumatta. Muutaman lauseenkin kuvaus ihmisistä olisi aarre. Äitini oli kirjoittanut isovanhempiensa luonteista ja arvoista muutaman rivin. Sellainen jo täydentää hienosti kirkonkirjojen antamia perustietoja.

    Kommentin jätti annikki · torstaina 25. helmikuuta @ 09:12

  • Tottahan tuokin on, mitä sanot. Näin tv-dokumentin pätkän Suomalaisen Kirjallisuuden seuran arkistosta. Sen hoitaja sanoi, että heillä on paljon yksityisten ihmisten muistiinpanoja ja kirjeenvaihtoa holveissaan. Ehkä joku joskus etsii tietoa ’suurista ikäluokistakin’ – ei vain sotavuosien elämästä. Kaupunkiasuntojen kaapit vain eivät tahdo riittää kaiken säilyttämiseen.

    Kommentin jätti Ellinoora · torstaina 25. helmikuuta @ 15:13

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site is protected by reCAPTCHA and the Google Privacy Policy and Terms of Service apply.