kohistu taas siitä mitä presidentti on eduskunnan avajaispuheessa sanonut. en kuullut kyseistä puhetta, vain uutisiin pätkittyjä lausahduksia. ei niistä voi muuta sanoa kuin: onhan se niinkin. mietin kohinoita ja uhkakuvia. enemmän minua kiinnostaisivat faktatiedot, joista voi tehdä omia hiljaisia johtopäätöksiä. miten kohina syntyy? eikö siitä, kun kaikilla on kiire sanoa jotain jostakin, mitä joku on jossain sanonut. ja kohina se siittää uhkakuvat.
ihminen vastaanottaa sanat aina sen mukaisina, mille taajuudelle omat antennit ovat herkistyneet.
*
joskus on huojentava sammuttaa koko vastaanottojärjestelmä ja mennä vaikka tuohon sinun siniseen maisemaasi. eilen kävin hämärällä hautausmaalla ja ohitin vanhan kumaran naisen. ilmeisesti hän oli uupunut kesken kulkunsa ja lepuutti hengästyneenä jäseniään. vasemmassa kädessä hän piteli suljettua sateenvarjoa. oikealla kädellä hän nojasi lehmuksen runkoon kuin olisi odottanut muuttuvansa osaksi luontoa, sulautuvansa hautausmaan mullan hiljaisuuteen, jossa ihmiseltä ei enää kysytä hänen tekojensa ja sanojensa tarkoitusta.
Kommentin jätti meri · sunnuntaina 7. helmikuuta @ 17:30