Joulu ja vuodenvaihde sekoittaa mainiosti elämää. Tapahtuu yllättäviä asioita, tavataan uusia ihmisiä, on tulijoita ja lähtijöitä. Kinkkua riitti sopivasti eilisiltaan asti ja muutkin jouluiset syötävät alkavat olla muisto vain. Sallin itselleni yhden suklaakonvehdin päivässä. Siitä tuli oikein juhlaolo.  

Uuden vuosikalenterin ensimmäinen arkiviikko alkaa rapsakan pakkasen merkeissä. Askeleet narskahtelevat pihapolulla, hengitys huuruaa. Työnnymme autoon ja pian olemme terveyskeskuksen pihassa. Selviän verinäytteestä vikkelästi ja kohta olemme taas kotona. Toinen tarttuu kolaan (kyllä! vihdoin lunta!) ja minä sisäaskareihin. Iltapäivällä on vielä asioita kaupungilla.

Taivaanranta rusottaa, pihalumella säihkyvät valokiilat, tuntuu ihanasti talvelta.

  • Voi kun mukava yhteisen arkipuuhailun tunnelma! Tulee vain niin haikea olo.

    Kommentin jätti Annikki · maanantaina 4. tammikuuta @ 13:56

  • Arvaan haikeutesi. Eikö ole ihanaa, että on saanut elää sellaisia päiviä kuitenkin. Muistoilla on haikeutensa ja rikkautensa. Hyvää ja lohduntäyteistä uutta aikaa sinulle Annikki-ystävä.

    Kommentin jätti Ellinoora · tiistaina 5. tammikuuta @ 16:48

  • Kiitoksia hyvästä toivotuksesta. Nyt on aika oppia kiittämään myös siitä, mitä oli, siitä mitä elämä on antanut.

    Kommentin jätti Annikki · lauantaina 9. tammikuuta @ 12:50

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site is protected by reCAPTCHA and the Google Privacy Policy and Terms of Service apply.