…ovat vuodet, vuodenajat, kuukaudet, päivät. Paljon häviää eletystä menneisyyden hämärään, mutta onneksi jää monia hyviä muistoja, joihin voi mielessään palata. Minkä soisi haihtuvan ovat turhat huolet, tehdyt virheet ja toisille tai itselle tahtomatta aiheutettu paha mieli.

”lupaan että minun ei tarvitse ylittää tätä nykyistä itseäni millään tavalla. lupaan olla vähättelemättä itseäni, kun joku elämässään menestynyt tuttu kysyy, eikö minulle tosiaan kuulu mitään muuta, mitään enempää.” (Meri, Unkuri-blogissa 28.12.-15)

Viisas ajatus, jota voi mielessään jatkaa. Jos joku kysyy ’eikö tosiaan’, voinhan hyvänä päivänä hymyillä vaiti aseista riisuvasti (oi, osaan sen!). Tiukempana päivänä voin avautua: hei, mikä olisi enemmän kuin olla elämässään niin tyytyväinen, ettei tarvitse sitä todistella kenellekään.

Menestyjää kadehditaan, mutta menestyksellä on hintansa. Tyytymättömyyden siemen itää menestyksessäkin: vielä jotain pitäisi saada aikaan, vielä vähän enemmän kaikkea. Jospa koetan vain elää tasan onnenlahjojeni kanssa. Nähdä ne kaikki, olla kiitollinen vähemmästä. Onnellista uutta vuotta!