Pissismummolasta eri hyväiset joulunaluspäivät itse kullekin! Muuten olis kuulkaa ihan mukava ootella aattoa, sen aamuhämärää, kodikasta vesisateen lotinaa ja iltahämärissä sytytellä lyhtyihin tulia, vaan nämä edeltäväiset päivät piinaavat sisikuntaa. Pissismummon sisäinen Ikimuori koputtelee omatuntoa, joka siitä herkistyy näkemään vuoden aikana kerääntyneet tomukerrokset paikoissa, mihin Poikakaverin jokaviikkoinen imurikierros ei ulotu.

P.Mummo on erittäin hyvin valmennettu tässä siivousasiassa, aseptisen opin käynyt ja äitinsä perinnevalmennuksen saanut. Niinpä Marttojen muinoin julistama vapautus kaappien nuohoamisesta jouluksi on langennut otolliseen maaperään Pissismummolassa.  Tosin sillä perusteella, että kaapinnuohousoperaatio on vain siirtynyt toiseen vuodenaikaan.

P.Kaveri lähti imurikierrokselleen pahaa aavistamatta. P.Mummo huuteli oman toimensa ohessa ohjeita: hei, jalkalista kans! entäs vitriinin ja pianon alta! keittiön matto pitää raikastaa ulkona! Kun Poikakaverin pään päälle alkoi kerääntyä jo enteellistä mustaa pilveä, Mummo ymmärsi pitää taukoa. Vihjaisi vielä sentään vaivihkaa, että lattian pyyhkäisy kostealla makuuhuoneista saattaisi friskata mukavasti. Itse heilui hän siivousliinoineen sisäovien kimpussa, kunnes selkä muistutti taas, miksi tätäkään ei tehdä joka viikko.

Kun imuri oli päässyt viikkovapaalleen siivouskaappiin, Poikakaveri lähti kuusen hakuun ja Mummo asettui vaakasuoraan joogamatolle puhtaalle lattialle oikaisemaan selkää. Siitä olikin erinomainen näköala kirjahyllyn päälle, jossa odotti vuoden pölykerrostuma ja lamppuun, johon ei ollut koskettu sitten viime joulun…

Pissismummo huokasi syvään, sulki silmät ja vaiensi omantunnon vastaansanomattomalla perusteella: emme vietä joulua kaappien ja hyllykköjen päälläkään. Armollista joulua kaikillen!