Eilen käytiin kauppakeskuksessa etsimässä lasten paketteihin yllärit ja Pikkuritarille perinteinen sukkanivaska. (Sukkia kuluu vauhdilla, tuon tuostakin pojan varvas tai kantapää pilkistää esiin.)

Tänään kirjoittelin joulukortteja, tekstiä pitää miettiä saajan mukaan. Joulukirjeen pohjateksti on vasta aluillaan, mutta täältä se tulee taas aikanaan. Taatelikakkuja on nyt leivottu kaksi – oi sitä tuoksua, se on suloinen kuin kotitontun suukko.

Me keskusteltiin milloin alkoi nykyinen tapa panna aattoaamuna varhain naapurien postilaatikkoon hyvän joulun toivotus. Ei oikein selvinnyt milloin, mutta aloitteellinen oli yksin asuva naapurinmies. Hänen kädenojennukseensa moni muu sitten tarttui.  Arvelin (omasta lapsuuskokemuksesta), että tapa on maalaiskyliltä kotoisin, mutta näyttää tuo toimivan kaupungissakin. Kaikkia naapureitahan ei välttämättä kohtaa viikkokausiin pihapolulla. Perimmäinen idea lienee olla hyvän tahdon ilmaus. Siitäkö johtunee vai mistä, että meillä ei ole yhtään ikävää naapuria. Sekin poika, joka ei vastaa tervehdykseen, on varmaan vain ujo.

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site is protected by reCAPTCHA and the Google Privacy Policy and Terms of Service apply.