Viikonloppuna oli myrskyisää ja vettä tuli rankastikin. Jäljet näkyvät. Naapurin pihakatajan toinen runko on taipunut luokille. Meillä putosi kanervaruukku ikkunalta sirpaleiksi pihakiveykselle. Kynttiläkin sammui lyhdyssä vähän väliä, lopulta jätin sen tuulen valtaan.
Katselimme laiskahkosti Linnan juhlia. Naisväki laahusteli punaista mattoa värikkäine helmoineen, miehet mustissaan. Presidenttipari otti vastaan tuhannen kädenpuristusta ja sitä samaa toivotusta. Jenni-rouva näyttää vuosi vuodelta aikuisemmalta.
Totesimme, että glögeissä on muutakin eroa kuin hinta. Tämänkertainen pahvitölkkiversio ei maistunut oikein miltään. Pyykkikone hyrisee, venytykset on tehty ja lehti luettu. Illalla on lapsi-iloa. Ulkona ei sada vettä. Arki alkaa hyvin.
minulla on kumma fiksaatio: kuuma juoma täytyy ansaita. lenkki pakkasessa, käväisy jäällä tai metsässä, sitten sisätiloihin ja käteen kuuma glögilasi! en vaadi glögiltä kuin tuhdit mausteet (juuri ne lämmittävät); terävää vain tiraus, mutta rusinoita ja manteleita paljon.
*
tummahkot talvi- ja jouluoluet maistuvat myös, mutta joulutapaa ei niistä ole tullut, harvoin tulee juoduksi lasillista enempää. lapsuuteen kuuluivat mahakkaat kotikaljapullot; joskus sitä miettii, että miltähän sellainen juoma tänään maistuisi.
meri
Kommentin jätti meri · keskiviikkona 9. joulukuuta @ 20:46
Ns. kotikaljaa saa yhä kaupoista (taitaa olla Perhekaljan nimellä), Toinen meillä tykkää siitä. Minusta vesi on parasta! Jotkut oluetkin maistuvat kinkun kanssa.
Mulle tulee kuumasta mehusta mieleen alakoulun hiihtokilpailut. Niissähän ansaintalogiikka oli puhtaimmillaan.
Kommentin jätti Ellinoora · keskiviikkona 9. joulukuuta @ 22:46