Taas alkoi uusi viikko. Syysaurinkoa päivisin ja superkuuta öisin. Maalla puidaan viimeisiä viljoja,  nostetaan perunoita ja keräillään omenoita. Me kaksi kävimme Rantatiellä ihailemassa puiden syysvärejä ja Halosen Maijan kasvitarhan satoa. Syksy on fantastisen ihana ja monin tavoin rikas vuodenaika!

Eurooppa lainehtii yhä. Tänään kuulimme seurakunnan senioritiistaissa erään Omarin kertovan itse tarinaansa matkalta Syyrian Damaskuksen tienoilta Turkin kautta Kreikkaan, Makedonian, Serbian, Unkarin ja Itävällan kautta Saksaan, sieltä Tanskan ja Ruotsin kautta Suomeen. Osa matkaa oli ostettu salakuljettajalta, osa tultu rautateitse ja osa kävelty. – Miksi lähdit, kysyttiin. – Olisin joutunut Syyriassa armeijaan, en halunnut tappamaan oman maan kansalaisia. – Miksi Suomeen asti? – Olen ollut 15-vuotiaasta asti kiinnostunut Suomesta ja kun lähdin pakoon, halusin tänne. Haluan kiittää suomalaisia, että olette ottanut meitä vastaan.
Viikko sitten Omar on vihitty tulkkinaan toimineen Heidin kanssa. Kotoutuminen on jo alkanut.