Kun esikoinen täyttää neljäkymmentä, se saa äidin miettimään vuosien kiitolaukkaa. Aika ei ole tasavälisten vuosien kilometritolpparivi tien varressa. Aika rientää, venyy, taipuu, pysähtelee. Aika on nyt, pian se on ohi. Elämä ei ole tasainen ravi maalia kohti, eikä kukaan meistä tarkalleen tiedä missä loppusuora alkaa.

Neljäkymmentä vuotta elettyään tietää jo jotain elämästä. Esikoinen tiivisti kokemuksensa: elämä on nyt.