Kotikaupunkimme on profiloitunut markkinaystävälliseksi. On sirkusmarkkinat ja valkosipulimarkkinat ja nyt juuri nämä kansainväliset, kaikki elo-syyskuussa. Kyllä on markkinalähtöiseen elämään sytykettä ja tarjontaa joka toinen viikonloppu näinä aikoina vuodesta.

Minä olen huono markkinaihminen. Asumme keskustan ulkopuolella kaupunginosassa, jossa on kaksikin lähikauppaa. Jos ei ole muuta asiaa keskustaan markkinoiden aikaan, ei ole pakko tietää niistä mitään. Usein ei muistakaan – ja jos muistaa, muistaa kiertää kauempaa.

Nyt kumminkin kävelimme kojukujia vain saadaksemme syödä neulamuikkuja, saimmekin. Viime syksynä Toinen haki saksalaisten kojulta metwursteja. Tällä kertaa päätimme kokeilla hollantilaisten makkaroita ja rucolagoudaa. Sattumoisin löysin just sellaisen lierihatunkin, jota olen etsinyt pitkään aurinkopäiviä varten.

Mutta kyllä on sanottava, että kesäkuussa Kajaanin torilla suklaasilmäpojan neulamuikut olivat parempia. Ne kun oli Oulujärvestä varhain aamulla pyydetty, voissa paistettu ja ystävällisen hymyn kera tarjottu. 

  • valamon trapesan neulamuikut syksyllä 1984. olin keittiössä talkoolaisena ja kuuliaisuustehtävänäni oli perata kalat tarkasti kuin kirurgi. sen jälkeen kokkina toiminut munkki ravisteli ne kevyesti suolatussa jauhossa ja paistoi öljyyn upottaen lähes rapeiksi mutta parahultaisen pehmeiksi. oi oi.

    Kommentin jätti meri · tiistaina 11. elokuuta @ 12:00

  • Oi ja voi, senkö jälkeen et ole kunnon neulamuikkuja saanut? Mutta edes kerran elämässä, kun moni ei niiden päälle edes ymmärrä.

    Kommentin jätti Ellinoora · tiistaina 11. elokuuta @ 23:46

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site is protected by reCAPTCHA and the Google Privacy Policy and Terms of Service apply.