Matka jättää jäljen. Harvoin sävähdyttäviä, kirkkaita kuvia, jotka voisi kutsua muistoista muuttumattomana. Useimmiten jää miellyttävän sävyisiä, hiljalleen utuisiksi käyviä muistoja. Joskus matka voi tehdä sieluun haavankin, hitaasti arpeutuvan, tunnottomaksi aikanaan paranevan alueen.

Mitä sanon tuttavalle, joka kysyy Jerseyn matkasta? Ehkä lähtökiemuroista ja paluusähellyksistä Jerseyn kentän päässä, koneiden vaihdoista Kööpenhaminassa, tylsistyttävästä odottelusta kentillä. Saaren kuohkean täyteläisestä ilmeestä, brittiläisestä järjestyksestä, nähtävyyksistäkin ehkä ja sotaisesta historiasta linnoituksineen. Ystävälle kertoisin myös rehevistä vanhoista ja viisaista puista ja hurmaavista kukista, kellojen rauhoittavasta soinnista rakastettavassa Puistossa ja Samaresin Paratiisista. Ja että tällä matkalla löysin iiristen lumon!