Päivät hujahtelevat kuin lumet keväiseltä katolta. Viikko lepattaa, joka päivä on jotain menoa. Aamulla päätimme yhdessä, että tyhjennämme tämän päivän siitä mitä piti. Ollaan vain.

Illalla meditaatiolaulussa haimme juuria ja pohjaa, lepäsimme vedessä, vakaannuimme horisontin katselussa, kohosimme siniseen. Oli niin hiljaista ja hyvää, koko ryhmä lepäsi kirkkaassa hämärässä.

Päiväkirjapinosta tuli vastaan nyt erillinen, joka päiväisten lyhyiden merkintöjen kalenteri 70-luvulta, siltä vuodelta, jolloin Toinen ja minä mentiin kihloihin helmikuussa ja vietettiin häät elokuussa. Kalenterista käy ilmi, että Toisella oli kilpakosijakin, mitä hän ei tiennyt enkä minäkään aavistanut. Kosinta tuli näet edelliskesäisen tuttavuuden taholta tuolloin tammikuussa. Elämä yllättää.  

Ja Falunissa hiihdetään kilpaa lumisateessa.

  • en ihan tarkalleen tiedä, mitä metafysiikka on, mutta jonkinlainen kirkastuminen tapahtuu, kun luen nuo sinun kaksi ensimmäistä kappaletta. minä käytän selittämiseen niin monia sanoja, sinä muutamaa hiljaista väriä.

    Kommentin jätti meri · keskiviikkona 25. helmikuuta @ 16:42

  • Sellaista minussa tapahtuu myös kun laulan.

    Kommentin jätti Ellinoora · keskiviikkona 25. helmikuuta @ 20:31

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site is protected by reCAPTCHA and the Google Privacy Policy and Terms of Service apply.