No niin, huohh. Lapsoset lähtivät yökylästä, ja Mummeli ja Vaari lössähtivät omaan oloonsa. Selässä tuntuu: kahdesti yöllä kantelin kainalooni hipsineen Murusen nukahdettua hänet omalle vuoteelleen. Tällä kertaa Pikkuritarikin tarvitsi vähän aikaa Mummelia aamuyöllä unesta herättyään. Ja juuri kun luulin vierähtäneeni taas uneen, Murunen sirkutti Mummelin korvaan, että on jo aamu. Siinä vaiheessa Pikkuritari oli jo käynyt Vaarin kainalossa Keskustelun Tärkeistä  Asioista, kuten miten pilvet muodostuvat höyrystyneestä vedestä.   

Näitä huimia mäenlaskuja, saunomisia saunatonttutarinoineen, iltasatuja, yöheräilyjä, aamutarinoita, soitteluita ja lauleluita ei kyllä vaihdettaisi pois mistään hinnasta. Sentti sentiltä molempien kasvumerkinnät kaapin ovenpielessä ylenevät, ja aina huomaa jotain uutta persoonan kehityksessä. Isovanhempien ansaitsematonta onnea!

  • Saa olla niin kiitollinen siitä, että voi tätä onnea nauttia! Ja sitten uuvahtaneena muistella. Vaikka lapsoset eivät muistilla muistaisikaan, nämä hetket jäävät heidän elämänsä hyviksi rakennuspuiksi.

    Kommentin jätti Annikki · maanantaina 9. helmikuuta @ 17:05

  • Oi, niin! Molemmat saamme, isovanhemmat ja lapset, vain eri asioita.

    Kommentin jätti Ellinoora · tiistaina 10. helmikuuta @ 11:08

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site is protected by reCAPTCHA and the Google Privacy Policy and Terms of Service apply.