On ihanan hyviä päiviä, tavallisen eläväisiä päiviä ja värittömiä tai kaikenmaailman harmaita, mutta päiviä kumminkin. Harmaankin päivän mittaan voi olla hyvä hetki, kosketus, löytö, iloviesti. Öissä on ihmeen paljon valoa. Jos ei tähtiä ja kuuta, niin  lyhtykynttilä ja pihapuun jouluvalot, kauempana katulamput ja heijastuksia sieltä. Värikylläisiä ja udunvalkeita uniakin. Ihmeellistä, ettei päivien ja öiden skaalassa ole niin sysimustaa, ettei missään kajastuksen häivää. Tietää kyllä mitä pimeä voi pimeimmillään olla, mutta luojankiitos sellaista ei nyt ole, ei ollut edes marraskuussa. Pimeä aikakin voi olla joskus olla hyvää, sanon itselleni. Pimeässä kuulee ajatuksensa hyvin ja voi olla ihan rauhassa, kun ei näe kaikkea. Pimeä ei poistu puskemalla. Siinä se istuu kuin yölintu oksalla kunnes aamu sarastaa.

  • Hieno kuvaus, kuin runoa! Täällä syrjäkylässäkään ei ole täysin pimeätä, vaikka valonkajastus metsän yllä on parinkymmenen kilometrin päästä. Maantiellä näkee kävellä, tien reunat erottuvat ja puiden latvat, talojen kohdalla on valojuovia. Tähtitaivas ja kuutamo ovat täällä parasta, mutta tänä syksynä niitä on nähty kovin harvoin. Pimeässä kävely on meditatiivista.

    Kommentin jätti Annikki · perjantaina 19. joulukuuta @ 12:14

  • Kiitos, Annikki yhteyden ilosta! Lämmintä ja valoisaa joulua sinulle ja puolisollesi. Olen kaivannut blogiasi…

    Kommentin jätti Ellinoora · perjantaina 19. joulukuuta @ 14:22

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site is protected by reCAPTCHA and the Google Privacy Policy and Terms of Service apply.