jossain sisällämme kulkee syksyn ja talven raja niin kuin talven ja kevään, kevään ja kesän ja kesän ja syksynkin. vuodenajasta riippumatta meidän sisäinen maailmamme myrskyää ja jähmettyy, sulaa ja heräilee, puhkeaa kukkiin ja viheriöi, lakastuu ja loistaa ruskan vahvoissa väreissä. sen nimi on elämä. ja joskus se myös liekehtii, kuplii ja hyräilee onnellisia säveleitä.