Marraskuussa on etsittävä marraskuun valo selvitäkseen hämärästä. Ystävätär ja minä löysimme tällä kertaa sen Amoksen museosta, jonka kerroksissa hehkuivat Anita Snellmanin (1924 – 2006)  taideteosten elämäniloiset, heleät värit ja sensuellit hahmot. Hurmaannuin aivan Anitan hulmuavasta sinisestä ja keväänvihreästä, heleän oranssin energiasipaisuista, loistavasta auringonkeltaisesta, himmeästä valkoisesta ja väkevästä karmiininpunasta. Dokumenttifilmi ja miesystävän muistelut Anitasta taustoittivat kiinnostavasti Ibizalle kotiutuneen taiteilijan persoonaa. Ja Amoksen talo ylimmän kerroksen kappeleineen on jo sinänsä yhä uudestaan kokemisen arvoinen.  – Ihana päivä!

  • Voi, täytyypä kiiruhtaa katsomaan! Muistan vuosia sitten edellisen Anita Snellmanin näyttelyn, siitä valoisuudesta ja hehkuvista väreistä muistan. Italian aurinko on vahvempi ja runsaampi kuin meillä täällä pohjolassa, sen maalauksista huomaa.

    Kommentin jätti Tuula-mummo · torstaina 6. marraskuuta @ 23:25

  • Tää olisi ollut ihan hyvä leidienkin kohde, mutta tuli nyt käytyä ystävättären ehdotuksesta. Tutustuin itse ensi kertaa Salmelan taidenäyttelyssä 90-luvulla Anitan tauluihin ja se ihastus jäi mieleen. (Ibiza taitaa kuulua Espanjalle, mutta välimerellinen valohan on sama kaikkialla siellä.)

    Kommentin jätti Ellinoora · perjantaina 7. marraskuuta @ 18:47

  • Helsinki aivan pursuaa hyviä näyttelyitä nyt, pääsee pimeyttä ja loskaa pakoon sisätiloihin mieltä ja sieluansa lämmittelemään.

    Samaa tekee hyvä kirja iltalampun äärellä. Tänään löysin juuri Fida lähetysmyymälästä Panu Rajalan Kuningasajatus kolmella eurolla. En ole vielä aloittanut sitä.

    Kommentin jätti Tuula-mummo · perjantaina 7. marraskuuta @ 22:40

  • Löytäisitkö jotain meille neljälle marraskuun piristeeksi, kun ensi viikolla nähdään?

    Kommentin jätti Ellinoora · lauantaina 8. marraskuuta @ 15:24

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site is protected by reCAPTCHA and the Google Privacy Policy and Terms of Service apply.