Kuopukkapoikanen (miehen iässä toki) ja Susamaria (hänen parinsa) tulivat sunnuntailounaalle. Heitä emme usein tapaa, mutta kun he tulevat, he pysähtyvät olemaan läsnä. Se on suloisen huimaavaa meille, jotka ehdimme aina ikävöidä heitä.

Keskustelu liikahteli, viipyili aiheesta toiseen solahdellen.  – Oletteko te nykyaikainen DINK-pari, kysäisin. Olin huomannut aamun lehdestä termin, luulin, että olin ainoa, joka ei tiennyt. Molemmat nuoret olivat kysymysmerkkinä.  – Mikä…?   – Double Income, No Kids, selvensin.  – Noo, ehkä tällä hetkellä…

On aina kiinnostavaa tietää, mitä seuraava sukupolvi ajattelee mistäkin nykyilmiöstä. Puhuimme Alex Stubbista tovin. Kävi ilmi, että politiikka ei itse asiassa heitä kiinnosta, mutta ’uuden sukupolven pääministeri’ oli kyllä hahmona raikkaaksi havaittu.

Television katselusta puheen ollen lausuin ihmetykseni siitä, miten paljon porua idolien liikuttuminen tietyssä tv-ohjelmassa on herättänyt somessa ja mediassakin. – Eikö artistin katu-uskottavuus katsojan silmissä kestä kyyneleitä, protestoin. Kuopus lausahti it- ja media-alan ammattilaisen näkökulmana, että kyseinen ohjelma, kuten moni muu reality, on oikeastaan eniten tuottajan, ohjaajan ja leikkaajan tietoinen tuote. Se, mitä kamera todellisuudessa tallentaa, leikellään halutun näköiseksi koosteeksi, joka menee ulos. Kyyneleet myyvät, siitä on siis kyse.

Tulevaisuus näyttää näiden kahden maailmankansalaisen asemapaikan. Ulkomaanpesti välähti vaihtoehtona esiin, ehkä jo piankin. Äidinsydämeni värähti ja kiiruhdin sanomaan: kerrottehan sitten minne…