Mainitsin aiemmin isän mustakantisen vihon, johon hän oli kirjoittanut kaunokirjallisia katkelmia. Muistojen pinosta löytyi toinenkin mustakantinen, joka on päiväkirja ajalta 29.10. 1933 – 30.10 1934. Isä mainitsee lopussa kirjoittaneensa työn päiväkirjaa ja pyrkineensä suppeaan ilmaisuun. Useimmat merkinnät ovatkin kahden kolmen rivin pituisia.

Isä oli kirjoittaessaan 18-19 -vuotias, ja päiväkirja kertoo hänen ottaneen vastuuta tilan töistä, sillä toinen vanhemmista veljistä oli sotaväessä ja nuoremmat kävivät vielä koulua. Isän muistiinpanot ovat erinomainen, tiivis kuvaus kunkin vuodenajan töistä maatilalla syksystä syksyyn. Uudismaan raivausta, puutarhan syystyöt, viljanpuintia, syyskyntöjä, reen tekoa, valjaiden huoltoa, sian teurastus jouluksi, metsätöitä, halkojen ja polttopuiden tekoa, puutarhan kevätmuokkaus, kevätkylvöt, heinänkorjuu, viljain korjuut, puolukoiden ja karpaloiden keruuta talveksi. Myös jokaviikkoisia askareita, meijerillä ja kaupassa käyntejä, hevostenhoitoa, verkoilla ja katiskoilla käymisiä mainitaan. Tuohon aikaan isän kotitilalla on ollut jo puimala koneineen sekä viljan kuivuri. Vanha riihikin oli, mutta sitä ei enää käytetty viljan korjuussa.   

Kiinnostavaa oli se, miten ahkerasti kylän nuoret toimivat kerhona talvikaudella. Kokoontumisilla oli sivistäviä tavoitteita, ja olihan se toki myös sosiaalisten taitojen (ja suhteiden!) kehittymisen näyttämö. Keväällä ja kesällä pojat harjoittelivat yhdessä ja kävivät urheilukisoissa lähipitäjiä myöten. Isä merkitsi ylös tuloskehitystään ja toi loppukesällä jo viisiottelusta palkintolusikoita kotiin. Pojat liikkuivat lumettomaan aikaan polkupyörillä, autoja ei tuolloin kylällä ollut kellään. Isä kuvasi käyneensä kesällä Viipurissa asti pyörällä kaverinsa kanssa. Matkaan meni heillä kaksi päivää suuntaansa ja yhden yön olivat perillä. Viipurin linnaan ja muihinkin nähtävyyksiin olivat pojat tutustuneet sekä tehneet tarpeellisia hankintoja itselleen sekä kotiin.   

Isä kävi usein pyhäisin kirkossa ja samalla reissulla poikkesi aina kirjastossa. Myös oman ja lähikylien seuroissa hän kävi. Isä näyttää lukeneen kehittävää kirjallisuutta sekä ajalle tyypillisiä kansallisromanttisia romaaneja, mm. Juhani Ahon teoksia ja Välskärin kertomukset hän mainitsee. Kiinnostava yksityiskohta: talvella hän ryhtyi tekemään mandoliinia ja oli hyvin tyytyväinen soittimeen saatuaan sen valmiiksi.

Työn päiväkirja oli tosi mielenkiintoista luettavaa. Muutama tunnelmapalanen ja pikku maininta, ”kävin naapurin tytön kanssa kalassa”, herättivät haikean ajatuksen: kunpa isä olisi kirjoittanut enemmän kylän nuorten touhuista ja omista unelmistaan!

  • Miten paljon he ehtivätkään. Tosi mielenkiintoista ja muistoja herättävää.

    Kommentin jätti mehtäsielu · lauantaina 18. lokakuuta @ 20:59

  • Ajattelen, että nämä eivät valtakunnan kontekstissa nyt niin ainutlaatuisia ole, mutta meille läheisille dokumentit avaavat ennen kokemattoman näkymän isän ja äidin sieluun ja ajatusmaailmaan.

    Kommentin jätti Ellinoora · sunnuntaina 19. lokakuuta @ 21:01

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site is protected by reCAPTCHA and the Google Privacy Policy and Terms of Service apply.