Syyskuuhun ajoittui kotona remonttia ja  muistojen seulontaa, mikä näkyy luetun kirjallisuuden määrässä. Saattaa näkyä vielä lokakuussakin, sillä muistojen meri tuntuu yhä rannattomalta.

Miika Nousiainen ; Vadelmavenepakolaiset        Otava 2007

Aiemmin luettu Metsäjätti jätti vaikutelman, että kirjailijaa kannattaa lukea. Vadelmavenepakolainen on Nousiaisen esikoisromaani, ja muuan mieskriitikko on sitä mieltä, että kirja on ’koko ajan hauska’. Nousiaisen tyylilaji on satiiri ja kirjan tarina pureutuu ruotsalaisuuden olemukseen ennen näkemättömällä hartaudella. Tietäen, miten kompleksinen on suomalaisten suhde läntiseen naapurimaahan, voi arvata, mikä kirjassa on jonkun mielestä koko ajan hauskaa.  Koin tarinan ajoittain puuduttavaksi, eikä se varsinaisesti naurattanut. Silti  sen salaivainen huumori piti otteessaan loppuun asti.
*
Karin Fossum ; Murtuma    suom.Tarja Teva    Johnny Kniga (wsoy) 2007

Toisella lukemalla (Lukunurkassa 2010) aloin harppoa piinallisimpien kohtien yli. Tarina on erikoinen ja kuvaa tarkasti päähenkilönsä päässä pyöriviä ajatuksia, joita hän ei saa toteutettua. Tällä lukukerralla mietin henkilöä tyyppinä, jonka maailma rakentuu ennalta arvattavan konseptin mukaan. Miten mahdotonta miehen on pitää puoliaan,  tuottaa pettymystä toiselle. Hänessä on vilpitöntä hyvyyttä, mutta myös tuskallisen neuroosin kuristava ote.  – Ei mitään miellyttävää luettavaa, mutta terävästi nähty henkilökuva.
*
Sirkka Laine ; Lasihelmet    Robustos 2014

Kirjailija Sirkka Laine on ikätovereitani, samoilta Etelä-Karjalan seuduilta kotoisinkin. Niinpä hänen käyttämänsä murresanasto on läpeensä tuttua ja romaanissa kuvattu tapahtumaympäristö myös. Minut romaani vei aikaan ja paikkaan, joka olisi voinut olla omaa lapsuuttani, vaikka tarinan tapahtumat ovatkin vieraita.  – Laine on julkaissut ainakin yhdeksän romaania, novelleja, kuunnelmia, käsikirjoituksia tv-teatterille. Hänet on palkittu Valtion kirjallisuuspalkinnolla 1982. – Lasihelmet kuvaa hersyvästi kylä- ja perheyhteisöjen elämää joskus 1950-60 luvulla. Päähenkilö Saara ja leikkikaverinsa, lähinaapurissa asuva serkkutyttö kokevat molemmat lapsuudessaan omanlaisensa perusturvallisuuttaan järkyttävän kohtalon. Kun perheiden sisäiset tragediat vähä vähältä paljastuvat, paljastuu myös tyttöjen kyky selviytyä vaikenemisen ja välttelyn kulttuurissa. Serkkutyttö sortuu, mutta Saaran elämä kääntyy kohti valoisampaa tulevaisuutta.  – Mielilukemistani, tuttua murretta, tuttua elämää. Kirjallista tyylitajua osoittava romaani.
*

Michael Cunningham ; Säkenöivät päivät    suom. Kristiina Drews    Gummerus 2006

Sattumoisin löytynyt pohjoisamerikkalainen nykykirjailija M.C. osoittautuu huiman mielikuvitukselliseksi kertojaksi. Tässä opuksessa on kolme tarinaa, jotka muodostavat kiintoisan aikamatkakokonaisuuden. Kirja ei ole helppolukuisimmasta päästä, mutta palkitsee kyllä lukijansa. Taidan kaivaa hyllyköstä toisenkin ensi kerralla.

***