sadonkorjuuaika; vilja, marjat, juurekset – kypsää kaikki ja niin syötävän hyvää. olenko itse kypsynyt kokemusten myötä? oppinut jotakin, saanut aikaan jotakin hyvää? osaanko luopua turhasta ja antaa anteeksi pyytämättäkin? nytkö olen ihmisenä parhaimmillani?
mietin kamalan usein sitä, olenko siellä, missä ajattelin joskus olevani. hetkeksi tulee sellainen olo, että vielä ehdin, jos panen rattaat pyörimään.
aina kuitenkin havahdun siihen, että näillä eväillä ja tällä elämällä on pärjättävä. on vain kaksi ääripään vaihtoehtoa: katkeroituminen tai kiitollisuus. ja sekin on tärkeää, että yhteys omaan elämäntarinaan säilyy, ettei tule henkinen krapula ja katumus.
Kommentin jätti meri · sunnuntaina 21. syyskuuta @ 09:41
Hieno kiteytys, Meri, tuo ”katkeruus tai kiitollisuus”. Ja yhä uudelleen valittavissa oleva.
Kommentin jätti Ellinoora · maanantaina 22. syyskuuta @ 09:25