Ovi – auki, mutta mahdollisuus sulkeutua muulta niin halutessaan.
Lattia – askelten ja kulloistenkin huonekalujen kotimaata.
Ikkuna – rajattu ja verhottu näkymä naapurin tulemisiin ja menemisiin. Myös taivasta, talon takaista metsää ja lasin takana kesällä kukkiva pelargonia.
Seinät – rajaavat oman tilan muista huoneista. Vain minulle merkityksellisten kirjojen, taulujen, ikonien, valokuvien ja muutamien pienten esineiden koti.
Katto – turvallinen, neutraali ylätaso, harvoin katseltu vaikka aina näkyvissä. Lampun ja palovaroittimen koti.
Patteri putkineen – tasaisen kaukolämmön lähde talviaikaan. Kytkös muuhun maailmaan.
Komero, kaksiovinen – naisen vaatteiden ja asusteiden koti.
Kynnys – matala.
Oma huone, tytön unelma! Minulla ei vielä koskaan ole sellaista ollut. Näemmä nautit suuresti omasta tilasta, jonka varmaan voit laittaa juuri niinkuin itse haluat!
Kommentin jätti Annikki · maanantaina 25. elokuuta @ 23:09
Annikki –
Minulla lienee jo lapsuudesta ollut voimakas oman tilan tarve. Ensin minulla oli kesähuone kotitalon yläkerrassa, sitten erilaisia jaettuja koulukotihuoneita ja opiskelijan kämppiä. Kolme vuotta työelämän alusta oli juhlaa: ensin vuokrahuone vain itselle ja sitten kokonainen virka-asunto! Perhevuosina kaipasin kovasti omaa tilaa, mikä vasta tässä kodissa tuli mahdolliseksi. ’Perin’ Esikoisen huoneen hänen lähdettyään ja Kuopuksen jälkeen tilat jakautuivat uusiksi kokonaan. Toinen osoittaa suurta rakkautta toteuttaessaan unelmiani tässä elämänvaiheessa.
Kommentin jätti Ellinoora · tiistaina 26. elokuuta @ 10:35